Olen viime aikoina miettinyt (liiaksikin) sitä millaisiksi ihmisiksi me muovaudumme aikojen saatossa, kokemustemme kautta. Miksi päädymme juuri niihin suhteisiin missä olemme kulloinkin olleet? Miksi juuri ne ihmiset ovat viehättäneet meitä silloin? Miksi rakkaus on syttynyt juuri sillä hetkellä ja juuri meidän kahden välillä? Ja ennen kaikkea miksi se on päättynyt, jos se on päättynyt?
Kai nämä kaikki elämää suuremmat kysymykset ja pohdinnat kuuluvat tähän eroprosessointiin tai kenties puhtaasti myös tähän ikään tullessa. Huomaan haluavani tarkastella itseäni ulkopuolisin silmin. Toki kaikki on silti hyvin subjektiivista. Mutta jotenkin uskon, että peilaten muiden kokemuksia ja ajatuksia vasten sitä osaisi jo tähän ikään mennessä analysoida omaa taivaltaan myös hieman objektiivisemmin. Jos ei muuta, niin ainakin sitä näkee näin jälkikäteen selvemmin mikä on ollut se omien suhteiden kehityskaari ja pystyy ymmärtämään miten oma alitajuntamme on meitä tässä parinvalinnassa ohjannut.
Jälkikäteen on aina niin helppo olla viisas. On helppo tunnistaa ne syyt miksi on viehättynyt aivan päinvastaisista luonteista ja ihmisistä kuin se aiempi, päättynyt suhde. Jälkikäteen on myös helppo havaita, että toisinaan sitä päätyy toistamaan aiempia virheitä. Hakee edellisen kaltaista suhdetta ja ihmistä vaikka se tie olisi jo kertaalleen osoittautunutkin hataraksi valinnaksi. Vai miten perustelette sen tosiasian, että tietyt naiset aina rakastuvat renttuihin? Tai että lankeat aina niihin kaikkein sulavimpiin casanoviin?
Toisia suhdevalintoja ohjaa selkeästi biologia. Emme edes välttämättä tiedosta sitä itse, mutta kun haetaan lapselle äitiä tai isää, sitä saattaa sokaistua. Biologisen kellon jo kumahdellessa, saatavilla oleva, luotettavalta tuntuva vaihtoehto saattaa ohjata ratkaisuamme enemmän kuin haluamme pysähtyä pohtimaan. Tai tunnustamaan tosiasioita.
Entä sitten? Mikä tahansa edellä mainituista tavoista ja alitajuntaamme ohjaavista primitiivisistä valintakriteereistä on yhtä lailla oikea tai se voi aivan yhtä hyvin olla väärä. Rakkautta kuten elämääkin on täysin mahdoton hallita joka osa-alueelta sillä sellaista käsitettä kuin hallittu kaaosteoria ei ole olemassakaan. Paitsi ehkä matemaattisissa yhtälöissä, joissa kaaoksessakin on deterministinen lopputulos. Ennusmerkkejä voi lukea - usein ulkopuolisilla on siihen paremmat mahdollisuudet kuin asianosaisilla, mutta silti mikään ei ole tae. Ei suhteen onnistumiselle, tai epäonnistumiselle. Koska rakkaus tai parisuhde ei ole matemaattinen yhtälö. Vaan siihen nimenomaan vaikuttavat ne kyseiset yksilöt, jotka suhdetaipaleelle uskaltautuvat lähteä - kaikista riskeistä, ennakko-odotuksista, vanhoista kipupisteistä, painolasteista ja peloistaan huolimatta. Hulluahan se on. Mutta onko rakkaudessa mikään täysin järjellistä toimintaa?
Mutta jos sen virran vietäväksi antautuu ja uskaltaa päästää itsensä siihen kaaokseen mukaan, olkoon lopputulos mikä tahansa, voi olla ylpeä itsestään ja rohkeudestaan. Ikään, yritysten määrään, muiden ihmisten ennakkoasenteisiin ja muihin muotoseikkoihin katsomatta. Koska kukaan olisi täysin valmis, jos ihan rehellisiä ollaan?
Tunnustan. Käyn toisinaan wc:ssä ovi auki. Etenkin aamuisin. Istun silmät ristissä pytyllä ja yritän herätellä itseäni. Useinkaan tästä toimenpiteestä ei kukaan häiriinny, koska olen enimmäkseen yksin kotona. Tytöt, jos luonani ovat, elävät omaa aamuelämäänsä alakerrassa. Tämä järjestely tuntuu vähentävän meidän aamuäreiden ihmisten kahinoita. No joo. Eksyin ajatuksesta. Siinä istuessani ovi auki, tavaan seinässäni lukevia elämänviisauksia. Silmäni osuvat usein yhteen ja samaan kohtaan.
Some opportunities only come once (pätee muuten rakkauteen yhtä lailla). All the time you spend thinking could be spent doing. Stop over analyzing. Life is short. Live. Love. Laugh. And do it often. Ja niin monia muita viisauksia..
Päätän. Joka aamu. Näin minä elän. En anna peloille ja epävarmuuksille tilaa. Jos se on minulle suotu, tartun siihen. Rohkeasti. Se voi kestää hetken. Tai se voi kestää vuosia. Lopetan ylianalysoinnin. Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti