Katkeruus koventaa kasvot. Välinpitämättömyys paistaa silmistä.
Vastapuoli on ilmaa. Hän on vihasi kohde.
Ihminen on kykenemätön kohtaamaan toista, sanat takertuvat kurkkuun. Ei vastausta.
Sanat heitettynä ilmaan : "onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään". Jokaisen on löydettävä se. Olen noudattanut sitä. Nyt on nyt. Miksi olenkin syyllinen kaikkeen? Tahdoin vain löytää sen. Tahdoin löytää itseni.
Olen katsonut peiliin. Olen katsonut niin syvälle sisimpääni kuin voin. Olen hyväksynyt puutteeni, antanut itselleni anteeksi virheeni. Päästänyt irti katkeruudesta. En halua sitä osaksi arkeani. En tahdo vihaa. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta. Vain antamalla sitä, voi sitä myös saada. Anna hyvän kiertää ja se tulee luoksesi.
Uinuvaa leijonaemoa ei kannata hätyytellä ja härnätä loputtomiin. Se on peto. Se hyökkää kyllä. Vaikka olisi sisimmässään kuinka lempeä tahansa.
Eronnut, eronneempi, eronnein. Taival on vasta alussa. Se kysyy voimia. Yllättävissä kohdissa. Mutta..seison kahdella jalalla, tukevasti. Niin sinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti