Erilainen kesä. Erilainen loma. Pian viikko takana yksin lasten kanssa. Tai no. Olenhan ollut paljonkin yksin lasten kanssa ex-mieheni reissujen aikana mutta tiedätte mitä tarkoitan. Kaikki on vaan nyt erilaista.
Paljon on tunnekuohuja kuulunut tähän viikkoon.
Olemme viettäneet lomaa ja tavanneet ystäviä tyttöjen kanssa mutta olleet myös uudessa kodissa ja totutelleet siihen. En osannut kuvitella täysin miten tytöt minua tulevat testaamaan ja haastamaan. Osasin odottaa jotain sen suuntaista aiemman asumuserokokemuksen perusteella mutta nyt he ovat vanhempia ja hmm..myös voimakastahtoisempia. Oman mielipiteensä omaavia ja sen esiintuomiseen upeita naisenalkuja. Äitiä jos ketä silloin pitääkin testata. Tilanne on uusi ja se vaatii totuttelua. Itse olen oman surutyöni jo pitkälti tehnyt ja oma uusi koti tuntuu jo rakkaalta ja oikealta. Mutta lapsilla prosessi on vasta alkutekijöissä, koska kaikki on muuttunut konkretiaksi vasta tuokio sitten. Yritän pitää tämän mielessäni ja olla vahva. Olla tukena, auttaa käsittelemään tätä asiaa. Se ei ole lainkaan yksinkertaista tai helppoa. Etenkään kun nuorimmainen silmät palaen syytää solvauksia ja uhkauksia. Toisinaan itkee lohduttomasti. Puhuu liian vakavia, liian syvällisiä. Ollakseen vasta yhdeksän. Syyllisyys ja suru puristavat rintaa. Anteeksi pikkuinen, että aiheutin sinulle surua ja tuskaa. Että elämäsi muutti suuntaa johon et halunnut mennä. Jos voisin, korjaisin kaiken. Mutta en pysty. Olen kyvytön. Äitinä mikään ei tunnu pahemmalta.
Tyttären tahti kiihtyy. Tulee sellaista tekstiä. Sitten murrun.Romahdus tulee yhtäkkiä ja vaikka yritän pidätellä, itku tulee niin rajuna, että se meinaa viedä jalat alta.
Vavisuttaa kehoa ja pyyhkii yli kuin rajuilma. Se mikä tuollaisessa rajuilmassa on parasta, se puhdistaa ilmaa.
Elomme seestyy. Haluamme olla vahva trio, emme vihata toisiamme. Laulan ja rapsuttelen lapseni uneen iltaisin. Saamme lohtua siitä kaikki. Haen lohtua myös metsästä. Se alkaa aivan takapihaltani ja mättäät hohtavat sinisinä. Sateesta on ollut hyötyä. Hyttysiä uhmaten selkä pakottaen kyykin siellä ja hengitän kosteaa ilmaa keuhkoihini. Nautin, seestyn ja saan suurta tyydytystä, kun purkki toisensa jälkeen täyttyy ja saan satoa säilöön.
Puiden humina korvissani.
Myrskyn jälkeen on poutasää. Palaan sisälle ja pelaamme erän Menolippua. Me selviämme tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti