En osaa nukkua. Illalla ei meinaa uni tulla ja aamulla silmät ovat auki jo kuudelta. Olen eilen saanut avaimet uuteen, omaan kotiini ja olemme jo ensimmäisen kuorman vieneet tyttöjen kanssa illalla. Kiroillen kantaneet 13-v. neidin kanssa yhden painavan lasivitriininkin. Olin vähän intona. Mutta vahva on tyttö ja saatiinhan me se ehjänä...
Ajatukset sinkoilivat päässäni. Eilen kun ajoin pankista kotiin, oli pakko laittaa Kaija Koon Vapaa soimaan. Se vaan niin sopi siihen hetkeen ja tunnelmaan. Pysyin liikkeessä. En malttanut olla. Samalla takaraivossani takoi ajatus, että olen täällä kodissa viimeistä iltaa ja yötä. Katselin istutuksiani ja kasvimaatani. Keräsin viimeiset mansikat. Annoin ex-puolisolleni ohjeita miten hoitaa pihaa ja puutarhaa. Kyllä hän osaa. Turhaan huolehdin. Ja tulee joku toinen tilalleni tähän taloon, joka myös toivottavasti osaa. Istun hetken pihalla ja vaan kuuntelen metsän lintujen laulua. Se meni näin.
En ole katkera, en enää surullinenkaan. Haikeuskin on vaipunut taka-alalle. On vain toteamus. Ja meillä tämä yksi elämä. Se tulee olemaan uudenlainen. Olen sille valmis.
Uni ei tosiaan viivy viimeisenä yönä tässä kodissa kauan. Valo ja into herättävät. Tänään muutan. Karkeasti vuosi sitten tämä matka alkoi. Tai ne ajatukset ja tuntemukset saivat tilaa nousta esiin. Nyt tämä tie on kuljettu. Olen tehnyt valtavan ja tuskallisen matkan päästäkseni tähän. Se on vaatinut valtavasti voimia, rohkeutta ja surutyötä. Mutta minun on ollut pakko kuunnella mitä sisimpäni sanoo. Aina ne asiat eivät ole todellakaan positiivisia tai päätökset helppoja. Tunnen kuitenkin niin vahvasti sisimmässäni, että tämä on oikea ratkaisu meidän kaikkien osalta. Se huojentaa. Seesteisyys on löytynyt ja hyväksyntä lopputulokselle.
Keitän kahvia ja puuroa viimeistä kertaa tässä talossa. Minun on pakko laittaa Laura Närhen Viimeinen aamu soimaan. Suon itselleni viimeiset kyyneleet.
Täysin uupuneina
Aamuun valvoneina
Kaikki päätetty jäljellä voimattomuus
Silmät kyynelissä
Meidän keittiössä
Ihmetellään kun rauha nyt laskeutuu
Parempaan vaikka tahdottiin
Toisiamme vain syytettiin
Tahallamme loukattiin
Olen luopunut voitosta
Sinä antanut vain olla
Enää ei oo toiveita
Valo hetkessä saapuu
Pöly leijuu
Radiossa vaihtuu laulut uutisiin
Vaihtuu aamun uutisiin
Tähän kaikki nyt loppuu
Vielä kaikuu
Sanat vaikeet kunnes kovin hiljainen
Nousee aamu viimeinen
Hienot suunnitelmat
Lapset, automatkat
Joku toinen kai kanssasi tehdä ne saa
Jälkeen pettymysten
Suurten odotusten
En voi vierelläs viipyä kauempaa
Kaikki mistä me haaveiltiin
Hävis vuosien kiireisiin
Väsymykseen vaihdettiin
Mihin tästä nyt lähdetkin
Aina muistathan kuitenkin
Sinua niin rakastin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti