Maanantaina hehkuin auringon odotusta. Tiistaina epäilyksen siemen alkoi itää mielessämme ja eilen ryskäsi sitten oikein kunnolla. Ajattelin ensin etten kirjoita tästä, mutta olkoon vaikka nyt varoituksen sanana kaikille. Oppia ikä kaikki. Noh, nämä oppirahat tuli sitten maksettua kovemman koron kera...
Tarina lyhyesti. Olimme varanneet ystäväperheen kanssa majoituksen joululomakohteessamme asuntovuokrapalveluja tarjoavan Airbnb:n kautta. Noviisit asialla eli emme lukeneet kaikkia ohjeita perusteellisesti vaan luotimme ja uskoimme siihen, että vuokraajalla on jotain oikeuksia. Sitä emme tulleet ajatelleeksi, että tulisimme suoranaisesti kusetetuksi. Kaikki kirjeenvaihto vuokraajan ja meidän välillä tapahtui Airbnb:n sivustolla (suojatulla) ja mistään viestistä ei nähnyt, että niitä olisi manipuloitu. Ystävämme vastasi tästä kommunikoinnista vuokraajan kanssa ja nyt syyllistänkin itseäni, että entä jos olisin itse vastannut siitä, olisivatko jotkut hälytyskellot alkaneet soida päässäni, kun vuokraaja ilmoitti, että maksu onnistuu vain ulkomaan pankkisiirtona, ei luottokortilla kuten yleensä.
Nyt on myöhäistä. Vetelät valuu jo puntista ja rahat ovat hävinneet tuhka tuuleen. Airbnb pesee kätensä, koska heillä lukee ohjeissa kuinka maksu suoritetaan ja nimenomaan he ohjeistavat ettei missään nimessä mitään makseta muuten kuin luottokortilla. Niinpä. Tosin minä olen päättänyt taistella vielä. P..kele. Näin helpolla en niele tätä tappiota kuitenkaan. Mutta syyttelen kyllä itseäni. Tyhmyydestä, sokeudesta ja hyväuskoisuudesta. Olen aina sanonut, että maksan kaikki ostokset kortilla mitä netistä ostan. Tänä päivänä kun Aasiasta voi tilata vaikka norsun kotiinkuljetuksella ja maksaa sen luottokortilla. Ei ole olemassa sellaista palvelua mitä kortilla voisi maksaa, jos kaikki on kunnossa. Mutta ihminen sokeutuu, kun se luottaa ja kun muuten kaikki näyttää hyvin oikealta ja keskustelu sujuu ja vaikuttaa aidolta.
Siinä menivät kahden perheen joululomaan varatut majoitusrahat ja nyt mietimme kuumeisesti onko mitään järkeä lähteä ylipäätään vai yritämmekö saada jotain rahoja lentolipuista takaisin. Summa oli kuitenkin niin suuri, että se kirpaisee todella. Halvemmaksi tulisi jäädä kotiin ja nuolla haavat häpeillen. Miksi huijatulla ihmisellä häpeä ja syyllisyys ovat päällimmäiset tunteet jossittelun ohella?? Nyt ymmärrän miksi näitä huijattuja ihmispoloja ja heidän tarinoitaan myötä häpeillen itsekin lukee. Eikö sitä oikeasti tajua, että tulee kusetetuksi? Ei aina. Toisinaan liian myöhään. Olen aina pitänyt itseäni ammattimatkaajana - olenhan ollut alallakin yli 13 vuotta. Tiedän nämä sudenkuopat ja silti tämä osui kohdalleni. En ollut itse kaikesta vastuussa tällä kertaa, mutta silti ketuttaa yhäkin niin ettei mitään rajaa. Lähinnä se, että oli niin sinisilmäinen ja toiseksi se, että lapsille joutuu tuottamaan pettymyksen jos matka ei toteudukaan. Se siitä valon ja lämmön leikistä iholla...Siihen saattaa olla se 150 päivää yhä..
Kaiken tämän rahallisen tuskailun keskellä eiliseen osui toinenkin kamala asia. Elämä näyttää kontrasteja ja laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tuttavamme, kahden pienen lapsen äiti sai kuulla eilen, että hänellä saattaa olla erittäin pahalaatuinen imusolmukesyöpä ja se todella pysäytti. Vitutukseen ei sentään kuole. Toisin on hänen laita. Vielä ei tiedetä. Rukoilen. Ja jos jostain selviää rahalla, niin se ei liene ongelma. Siihen on konstinsa. Ei kun kukkaron nyörejä kireämmälle ja hernerokkaa ja näkkileipää pöytään.
Mikään ei ole kauheampaa kuin huoli läheisen terveydestä ja se epätietoisuus mikä tuollaisessa tilanteessa kaikkia perheenjäseniä kohtaa. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Sitä ei oikeasti tiedä koska se voi päättyä ja vaikka tänään kaikki olisi hyvin, huomenna voi olla niin toisin. Joten lupaan etten valita enkä marise menetettyjen rahojen perään tämän enempää, mutta olkaa ihmiset tarkkana. Verkossa on oikeasti taitavia huijareita ja ikinä ei voi tietää koska se osuu omalle kohdalle. Vaikka luulisit olevasi ammattilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti