Itsensä mittaamisesta.

Viime aikoina tekstini ovat olleet enemmän tai vähemmän tumman sävyisiä. Taas. Pahoittelut siitä.


Tänään heräsin täynnä virtaa ja energiaa hyvin nukutun yön jälkeen ja koska edessä on urheilullinen naisten viikonloppu Vierumäellä, niin tämä aihe, jos mikä on ajankohtainen. Quantified self.


Minulla oli mahtava tilaisuus päästä reilu vuosi sitten kuuntelemaan erästä Suomen tunnetuinta biohakkeria Teemu Arinaa ja hänen esitystään itsensä mittaamisesta ja sen hyödyistä. Teemun intohimona on elää terveellisemmin mutta ennen kaikkea auttaa itseään ja muita entistä parempiin suorituksiin teknologian avulla. Hän mittaa luonnollisesti unen laatuaan, tehokkuuttaan, keskittymiskykykään, vireystilaansa, urheilusuorituksiaan sekä optimoi ruokavalionsa aina kulloisenkin tilanteen mukaan juomalla juuri oikeanlaisia ravinteita sisältäviä raakamehuja ja smoothieita. Kaikessa hän hyödyntää erilaisia teknologisia ratkaisuja ja sovelluksia. Outo kaveri todella, mutta erittäin mielenkiintoinen ja huikeita tuloksia voi saavuttaa näillä hänen metodeillaan. Hän muun muassa lupaa, että oppimista voi nopeuttaa ja tehostaa itsensä mittaroinnin avulla ja kokouksista ja tietotulvaähkystä selviää tehokkaammin, kun hyödyntää hänen oppejaan. Käykää kurkkaamassa hänen sivujaan, jos kiinnostaa: http://tarina.me/teemu-arina/


Ja vaikka Teemu on sieltä "friikeimmästä" päästä, niin tuo itsensä mittaaminen yleistyy voimakkaasti toimialana ja markkinoilta löytyy jo lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat mm. yritysjohtajille itsensä mittaamispalveluita. Katsos, kun johtajat jaksavat paremmin ja optimoivat omaa palautumistaan, niin eikös ne alaisetkin voi silloin paremmin?


No juu - hyvä, että tällaisia palveluntarjoajia löytyy ja ymmärrän kyllä tuon koukutuksen itsensä mittaamiseen. Olen ollut jo vuosia hieman Herba-hörhö ja seurannut ruokavaliotani, pitänyt kirjaa kalorikulutuksista, käyttänyt sykemittaria ja tietenkin mitä naiset seuraavat usein orjallisesti - kytännyt vaakaa & senttejä vartalon eri haaste-kohdissa. Tai pitäisikö sanoa mahdollisuus-kohdissa? Minulta löytyy siis evidenssiä siitä millaisissa mitoissa olen esimerkiksi ollut vuonna 2007 tai 2008 toisen lapseni syntymän jälkeen tai millainen olin, kun elämässäni oli vaikeampi jakso vuonna 2010-2011. On niissä eroja. Mutta en tiedä onko tuosta ollut minulle juuri minkäänlaista hyötyä - lähinnä ahdistusta toisinaan siitä, jos en ole päässyt urheilemaan tavoittelemaani määrää tai jos olen tuhdimmassa kunnossa kuin vaikka vuosi takaperin. Toisaalta olen oppinut optimoimaan kyllä itseäni sikäli, että tiedän mikä untani häiritsee tai mikä sen laatua parantaa ja sillä on valtava merkitys oman jaksamisen kannalta. Toisaalta olen ruokavalioni seurannan ansiosta omaksunut minulle oikeanlaisen tavan syödä. Oikean sikäli, että tiedän tarvitsevani välipaloja ja pari kunnon ateriaa, jotta jaksan keskittyä koko päivän ja jaksan treenata. Jos laiminlyön sitä puolta, niin se kostautuu heti - useimmiten iltamässäilynä ja sitä kautta huonona, turvonneena olotilana. Voin paremmin, kun tiedän mikä minulle sopii. Karkkilakkoni on kestänyt nyt pian 3,5kk paria repsahdusta lukuun ottamatta ja huomaan, että sokeri on minulle myrkkyä, jota ilman voin paremmin. Enää ei tee edes mieli. Toki aion herkutella joulun aikaan suklaalla, mutta tiedän, etten vedä enää koko rasiaa kerralla..


Itsensä mittailusta on siis myös hyötyä, jos se pysyy näpeissä eikä valloita koko elämää ja muuta sitä ahdistavaksi suorittamiseksi. Kultainen keskitie - se yleensä toimii lähes kaikilla elämänalueilla. Sallimusta elämän nautinnoille ilman syyllisyyttä, mutta toisaalta valtaosa arjesta optimoiden omaa jaksamistaan. Kukin tehköön sen tyylillään. Minä aion käyttää edelleen rakasta Suuntoani. Se on muuten hauska vempula tuo oma sykemittarini. Se osaa vittuilla. Tai no - sen tarkoitus lienee olla kannustava, mutta siltä välillä tulee näytölle kommentteja tyyliin "eipä ole paljon näkynyt viime aikoina" tai "tavoitteesi vaatii ruokavalion muutoksen - vähennä päivittäistä kalorikulutusta 1200kcal". Kiitos vaan. Osaa se kehuakin. Usein se sanoo minulle "hyvä harjoitus" tai "Erinomainen viikko". Mutta viimeksi kun otin sen käteeni ja päivitin painoni, niin se sanoi minulle hauskasti. "Suuntasi on oikea. Jatka samaan malliin" hah hah. On se vitsikäs. Ilmeisesti rakas mittarini on vielä sitä mieltä, että tekemistä riittää..


Pakko sanoa vielä tähän loppuun. En ole vielä sitä unen seuranta-appsia tai laitetta hankkinut. Tekisi kyllä mieli. Mutta silmäni osuivat tällä viikolla Me Naiset-lehdessä olevaan pieneen artikkeliin "Kuukautiset, digitaalisina". Oli pakko lukea. On julkaistu uusi apps, joka on ehkä pakko hankkia. Ja samalla päivittää oma kuukautiskuppikin digiaikaan. Ensi vuonna ilmestyy markkinoille uudenlainen LoonCup-kuukautiskuppi, joka siis keskustelee suoraan oman älypuhelimen kanssa. Kupissa on pieni antenni, joka välittää reaaliaikaista tietoa puhelimen appsiin siitä onko kuukautisvuoto nyt runsasta ja koska kuppi pitäisi käydä tyhjentämässä. Huikeaa! Kuinka olen voinut elää ilman tätä?
Toinen mikä on ehkä myös pakko saada on uusi sovellus, johon päivitetään kuukautiskierron alkamis- ja päättymispäivät, mahdolliset tiputteluvuodot yms. jolloin se kertoo milloin ovulaation aika on otollisin, milloin niin iki-ihanat pms-oireet taas alkavat jne. Kuinka vaivatonta? Miehille rinnakkaissofta käyttöön ja avot. Parisuhdekin kukoistaa. Mies tietää olla poissa kotoa juuri ne karmeimmat pms-päivät...


On tää aika ihmeellistä. Miten me on ennen osattukaan elää ilman tätä kaikkea tietoa itsestämme?


Minä lähden nyt Vierumäelle. Taidan sittenkin jättää Suuntoni kotiin ja napata laukkuuni pari pulloa kuohuvaa. Ne voi korkata sitten, kun ensin omaa jaksamista ja hyvinvointia on Kohennettu (=rääkätty) niin tennis-kentällä kuin lenkkipoluilla ja hevosten selässä. Tasapainoa ja armollisuutta. Siitä se hyvä olo tulee. Ihanaa lauantaita!