Harmaus. Kuolleet ruskeat talventörröttäjät huojuvat tuulessa ja ruskea maa imee lopunkin valon.
Puiden latvat taipuvat kaarelle ja tuulen ulina kaikuu korvissa. Sateen utuiset säikeet väräjävät päivän kajossa kulkeutuen tuulen vieminä. Metsä kutsuu puoleensa ja tarjoaa hapekasta lohtua ja sielukasta voimaa. Liikkeen tuoma lämpö säteilee kehoon. Iho imee itseensä ilman ja metsän kosteutta ja takin pintaan helmeilee pisaroita.
Kuolleisuus. Luonto on kuollut, se lepuuttaa itseään ja valmistautuu tulevaan talveen. On täysin hiljaista - edes laskeutuvien lentokoneiden ääni ei häiritse. Vain minä ja metsä. Imen keuhkoni täyteen tuota väkevää elämää ja saan voimaa. Kehoni on väsynyt, tunnen sen. Mieleni on silti kirkas. Ajatukseni lentävät jossain linnunradan tuolla puolen. Vaikka nyt olisikin hämärän aika, kuolleisuuden aika, niin aina tulee uusi kevät.
Kaamos on aikaa jolloin voi ja saa vetäytyä. Olla lepotilassa ja valmistautua uuteen elämään ja valoon. Energiat silti virtaavat, vaikka hitaammin.
On Suomen syntymäpäivä. On aika olla kiitollinen. Suomalainen melankolia ja synkkyys korostuvat tällaisena päivänä. Otollinen päivä myrskylle.
Iltapäivällä katson vellovaa merta, jonka pinta on noussut ennätyskorkealle. Hakaniemen laituri on peittynyt veden alle ja Suomenlinnan lauttaan saa kivuta ylämäkeen. Uskomaton meri. Sen mahtava voima näkyy aaltojen iskeytyessä Vallisaaren rannoille valkoisine vaahtopäineen. Sade piiskaa jo vaakatasossa ja tuuli on niin kova, että se tempoo veneiden päältä pressuja ja saa saarelle eksyneet yksittäiset turistit kääriytymään takkeihinsa tiukasti. Sisällä on lämmin.
Takaisin tullessa Presidentinlinnan juhlavalaistus häikäisee. Jokaisessa ikkunassa loistavat kyntteliköt luovat mahtavan kontrastin myrskyisälle säälle ja pimeydelle. Pian siellä juhlitaan.
Valo näkyy aina jossain tuolla, jos oikein tarkkaan kurkottaa. On vain otettava askel sitä kohden ja se tulee lähemmäksi. Pienin töpötyksin. Sille on annettava aikaa. Mutta kaipuu on silti käsin kosketeltavissa ja jos matalapaineelle altistuu, se sykertyy sydämenkin ympärille.
Ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa kaikille melankoliasta huolimatta. Nostakaamme malja tämän päivän sankareille. Kuljemme valoa kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti