Piilotan pirstaloituneen sydämeni palaset panssarilasin taakse.
Tyhjä kuori vain. Turta yksinäisyys.
Särkynyt sydän. Tuhoutuneet unelmat. Maassa, jalkojeni alla rahisee.
Sirpaleet ne siellä ovat.
Kyynelsilmin en näe. Huomaan vaan sen tyhjyyden.
Rinnassani, paikalla, jossa ennen sykki sydämeni onnea pullollaan.
Kuinka voisin enää rakastaa? Särkyneellä sydämellä? Kuinka eheäksi sen taas saisin?
Rakkaus ei saisi satuttaa.
Julkaisen tämän kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
-Särkynyt enkeli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti