tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tunne, mieli ja keho

Rakastuneen ihmisen silmät loistavat, posket rusottavat, koko ihminen hehkuu. Suru, vastoinkäymiset ja kipu samentavat katseen, painavat hartiat lysyyn, kuihduttavat.
Onnellinen, tasapainoinen ihminen on eloisa, positiivinen, energinen. Masentunut hidas, veltto ja passiivinen.
Kuinka joku voisi vielä väittää, ettei ihminen ole psykofyysinen kokonaisuus? Etteivät tunteet vaikuttaisi meihin - myös fyysisesti? Ja pitkään jatkuneet negatiiviset ja vahingolliset tunnetilat ja -lukot sairastuttavat ihmisen. Päinvastoin myös sairauden kohdatessa, omalla asenteella ja positiivisella suhtautumisella paranemista tutkitusti nopeutetaan.

Välillä on hyvä pysähtyä omiin tunnetiloihinsa.

Miltä onni tuntuu? Se tuntuu kokonaisvaltaisena lämpönä kehossa. Se tuntuu sydämen täyttävältä puhtaudelta ja hyväksynnältä. Olet juuri siinä missä sinun pitääkin. Saat toteuttaa itseäsi ja elää unelmaasi todeksi. Olet rakastettu, sinulla on turvallinen olo. Läheisesi ovat läsnä ja lähelläsi. Sinulta ei puutu mitään. Katsot maailmaa ja näet sen kauneuden. Kätesi kohoaa koskettamaan rakkaintasi etkä haluaisi olla missään muualla. Tahdot, että aika seisahtuu ja kykenet tallentamaan sen hetken ikuisiksi ajoiksi. Vain palataksesi siihen, kun arjen haasteet jälleen sinua moukaroivat.

Miltä pettymys tuntuu? Miten sen karvaus nostaa sapen kurkkuun ja kirveltää silmäkulmissa. Puristaa rintaa ja vaikuttaa omaan itsearvioon. Halusin olla paras. Tai halusin, että joukkueemme voittaa. Nyt hävisimme. Jäin toiseksi. Sekin on jo saavutus sinänsä, lohduttaudun. Laitoin itseni likoon, halusin ja panostin. Jos se ei tuntuisi missään, tietäisin, etten olisi halunnut sitä niin paljon. Pettymyksen täytyykin tuntua. Juuri tältä. En ole silti huono vaikka joudun jälleen keräämään itseni kokoon. Nostamaan leuan uudelleen pystyyn. Kohti uusia pettymyksiä - niinhän suomalainen sanoo. Mutta jos ei koskaan yritä, ei voi saavuttaa mitään. Tänään nuolen haavojani. Huomenna olen jälleen vahva.

Ollaan kiitollisia kaikista tunteistamme. Pahinta on se, kun mikään ei tunnu miltään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti