Joka kerran se vastaus on tullut. Aina ei siinä muodossa, kuin sen olisin halunnut olevan. Silti se annetun vastauksen mukaan valittu tie on ollut oikea.
Viime aikoina olen ollut jälleen hukassa. Elämän suuntaviivani ovat menneet uusiksi kaikilla osa-alueilla. Olen ollut kuin sumussa kulkeva alus ilman kaikuluotainta.
Nämä elämän käännekohdat ovat kuitenkin jollain tavalla puhdistavia. Ne pistävät pohtimaan asioita, jo tehtyjä valintoja, näkemään pintaa syvemmälle. Sitä samalla uudistuu, kun joutuu syntymään uudelleen. Silti sitä edelleen tarvitsee ohjausta. Kärsimätön luonteeni haluaa vastauksia nopeammin kuin elämä niitä tarjoilee.
Eräänä tällaisena kärsimättömänä, ahdistuksen harmaana päivänä lenkilläni vuodatan kyyneleitä ja annan tuulen huuhtoa ne kasvoiltani. Taivaanrannan myrskyä enteilevät pilvet kuvaavat sisälläni vellovia tunteita. Sisimpäni huutaa ohjausta. Rohkaisua. Pyyntöni osoitan ylhäälle. Jos te enkelit olette siellä, niin antakaa minulle vastauksia. Näyttäkää mihin suuntaan minun tulisi mennä. Mikä polku valita?? Minä pyydän. En löydä täältä sumusta muuten pois.
Viikon sisällä tuosta hetkestä minulle annetaan merkkejä. Ensin tulee yksi. Se jo näyttää suuntaa. Samaiseen suuntaan liittyviä muitakin asioita tapahtuu. Tajuan, että minun pitää vain ne nähdä ympärilläni. Mutta hämmentävin niistä merkeistä, joita ole pyytänyt, tapahtuu minulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Olen yleisötapahtumassa, seison ja tanssin musiikin tahtiin, kun minua lähestyy nainen. Hän katsoo suoraan minua, esittäytyy ja sanoo, että hänen oli aivan pakko tulla minun luokse. Kysyn miksi? Ja hän sanoo, että hänelle tuli niin vahva tunne siitä. Että jokin minun persoonassa kutsui häntä. Ei, se ei ole iskuyritys vaikka ensin luulen niin. Kohtaamisessamme ei ole mitään seksuaalista vaan jotain pyyteetöntä yhteyttä. Hetken vain ihmettelemme toisiamme, sen jälkeen hän halaa minua. "Älä ole niin surullinen" hän sanoo. "Sinussa on uskomaton voima". Olen vain hiljaa ja tuijotan tätä tuntematonta ihmeissäni. Yhtäkkiä tuo tuntematon nainen tarttuu kasvoistani kiinni ja katsoo suoraan silmiini ja sanoo: "Usko itseesi. Muista tämä aina. Sinä onnistut missä vain haluat. Minä tunnen sen. Mutta sinun täytyy uskoa itseesi." Ja sitten hän on poissa. Kun selviän häkellyksestäni, hän on jo kadonnut ihmisvilinään. Yhtä nopeasti kuin sieltä tulikin.
En ole kertonut hänelle elämäntilanteestani tai itsestäni mitään. En tiedä kuka hän oli, mistä hän tuli ja mihin hän katosi. Ennen kaikkea en tiedä miksi hän juuri minulle ne sanat halusi sanoa.
Joskus ei tarvitsekaan tietää kaikkea. Joskus täytyy vaan uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti