En tiedä pitäisikö sen ahdistaa vai saanko tuntea myös hilpeyttä? Taloudellinen tilanteeni luonnollisesti huolestuttaa, mutta näiden helteiden ansiosta olen onnistunut välttelemään sitäkin ajatusta - aivan kuten kaikkea muutakin mitä olin ajatellut piiitkän kesän ja vapaideni aikana ehtiä tekemään. Olen vain ollut - nukkunut ja nauttinut. Hulda huolettomana. Täysin vapautuneena kaikesta stressistä, murheista ja huolista. Slow elämää vai vain saamatonta? Kiitos helteiden, aivotoimintani tuntuu seisahtuneen aika lailla ja yleensä aktiivisesti surraava pääni on pysytellyt ihmeen hiljaisena viime aikoina. Hieman pelottaa miten sen saa aktivoitua uudelleen?
Sen sijaan, että olisin käynyt normaaleilla ylikierroksilla, olen totaalisti osannut elää hetkessä. Sillä on uskomattoman palauttava vaikutus. Toivoisin, että se kääntyy ilmojen viiletessä myös voimaannuttavaksi.. En muista koska olisin nukkunut näin hyvin kuin tänä kesänä. Sikeästi, heräilemättä, pitkään. Kuin pieni, onnellinen porsas. Ulkomuotokin kieltämättä jo hieman muistuttaa sitä. Että on nautittu - kakista kesäherkuista kursailematta ja turhia murehtimatta...
Olo on ollut kuin aikanaan lapsuudessa, yhtä onnellinen ja huoleton. Vaikka olenhan minä tehnyt vaikka mitä...
Olen lilluttanut varpaitani ja uittanut itseäni lukuisissa järvissä, merissä, lammissa, lähteissä, joissa ja ruskistanut ihoni lähes mustaksi loikoillessani niin laiturilla, rannoilla, riippumatossa, aurinkotuoleissa, lepolasseissa, nurmikolla, viltillä, kalliolla. Olen valvonut myöhään ja nukkunut pitkään. Olen nähnyt lukemattomia kauniita auringonlaskuja ja jopa joitakin uskomattoman seesteisiä auringonnousujakin. Tukkani on auringon haalistama ja silmäpussini ovat joko hävinneet tai niiden harmaus on kätkeytynyt rusketukseni alle. Uusia naurujuonteita on syntynyt lukuisia.
Niin tai näin, toistaiseksi 9 viikon lomani on kulunut kuin siivillä enkä ole saanut oikeastaan mitään sen enemmän järjellistä aikaan. Siis työrintamalla. Tai ylipäätään millään rintamalla, joka olisi vaatinut hieman ajatustyötä. Sen sijaan olen ehtinyt kerätä marjoja, pestä ikkunoita, mattoja ja urheilla niin luonnossa kuin salillakin - joskin jälkimmäistä huomattavasti vähemmän kuin olin ajatellut. Yksinkertaisesti ihminen ei saa kehostaan vaan irti näin kuumalla sitä mitä on ajatellut, olen itselleni perustellut, kun salin sijaan olenkin jälleen kääntänyt kylkeä aurinkotuolissani ja noussut ylös vain hakeakseni jotain kylmää juotavaa.
Olen melonut, soutanut, pyöräillyt, ajellut autolla, veneillyt, vieraillut paikoissa, joissa en ole aiemmin ehtinyt käydä. Olen mökkeillyt, olen viettänyt aikaa kaikkien rakkaiden kanssa yltäkyllin, järjestänyt juhlia, tavannut ihmisiä, osallistunut moninaisiin kesärientoihin, matkustanut ympäri Suomea ja Eurooppaakin. Olen lukenut enemmän lehtiä ja kirjoja (en tosin yhtäkään kehittävää opusta) kuin viime vuosina yhteensä. Olen ratkonut sudokuja, ristikoita ja selannut uutisia ja lehtiä myös verkossa. No hei - onhan siinä onneksi jotain aivotoiminnan viritystäkin. Vaan en tahdo muistaa, sankohan yhtään kokonaan valmiiksi? Hmm..
Olen myös kovasti suunnitellut aloittavani oman yritykseni liiketoiminta- ja toimenpidesuunnitelman teon tai kirjani kirjoittamisen viimeistelyn tai blogini kaupallistamisen suunnitelman. Kovasi olen suunnitellut aloittavani. Sitten joskus. Viimeistään elokuussa. Kunnes tänään tajuan, että se on huomenna. Siis päivä, jolloin minun pitäisi saada taas jotain hyödyllistä aikaan.
Ja oikeastaan minun piti aloittaa jo tänään. Ihan jo siitäkin syystä, että puoliskonikin aloitti työt. Ikään kuin sympatian vuoksi. Sen sijaan kumppanini lähtiessä töihin, lisäsin kelloon hieman lisää herätysaikaa, koska yö meni kuumuuden vuoksi hieman heikohkosti. Ja koska väsytti vielä niin pirusti silloin puoli kasin aikaan. En herännyt edes siihen, kun bonus-tytär oli käynyt hakemassa riparikassista unohtuneita tavaroita puoli ysin aikaan..Herään vasta oven pamahdukseen ja hetkeen en tiedä kuka, mitä, häh. Kiitollisena nykyisistä hyvistä unenlahjoistani päätän nousta ylös ja olla toimelias. Saankin tehtyä paperihommia, päivitettyä TE-sivujen Oma suunnitelmaa, makseltua laskuja ja jopa tehtyä yhden hakemuksen, mutta sen jälkeen istuminen aloillaan alkaa jo puuduttaa. Niinpä päiväni kuluukin nurmikkoa leikatessa ja vadelmia poimiessa. Vakaasti päätän vielä istua koneelle ja alkaa tehdä jotain yllä mainituista kirjallisista to do-listani tehtävistä, mutta huomaan helteiden uuvuttamana, että rippumatto vetää pitkälle iltapäivään ehtineen lounaani jälkeen vastustamattomasti puoleensa.
Ole juuri päässyt takaisin ns. "työmoodiini", kun avain kääntyy ovessa ja kas kummaa, yksi työpäivä onkin toisella jo selätetty ja omani, joka tuntui, ettei alkanut lainkaan, muuttaa jälleen kurssiaan.
Koska uusi elämäni on kuitenkin selvästi alkamassa heti huomenna, myös kevennetyn ruokavalion kera, päätän juhlistaa tätä hetkeä hieman tummalla suklaalla - söinhän sentään lounaaksi vain kevyen savukalasalaatin. Illalla tosin voi joutua ottamaan yhden skumppalasin, koska avatussa pullossa shampanjakorkista huolimatta kuplat eivät vaan säily hyvänä kovin pitkään. Ja ainahan tällaista helteisen kuumaa iltaa ja kumppanin ensimmäisestä työpäivästä selviytymistä voi hyvin vähän juhlistaa.
Huh, onneksi huomenna on uusi päivä ja elokuu ja palaan ruotuun. Ryhdyn heti aamusta toimeen ihan varmasti. Ja jos vaan nukun hyvin, niin ihan varmasti nousen samaan aikaan kuin puoliskonikin. Jospa menisin vaikka aamusta aikaisin jo salille, niin saisin tehtyä paljon..Hmm..Ja sitten avaan koneen. Takuulla. Enkä katso ensin someja, vaan teen tehtäviäni. Lupaan. Voin silti elää slow-elämääni ja nauttia auringosta, kesästä ja helteistä olematta veltto ja saamaton. Enkö voikin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti