What if I fall? Oh, but what if you fly?

Olen paljon ajatellut viime aikoina sitä millaisiksi ihmisiksi me muutumme tai oikeastaan mitkä ovat niitä asioita elämässä, jotka muuttavat meitä. Ja voiko olla niinkin, että me muutumme huomaamattamme?  Entä jos se muutos, joka meissä tapahtuu onkin jotain sellaista millaisiksi me emme haluaisi muuttua? Jos ympäristö, jossa elämme on sellainen, että se pakottaa meidät muuttumaan - sellaiseksi jollaiseksi ei haluaisi. Mutta sitä vain hiljalleen, niin pienen pienin vaihein lipuu kohti sellaisuutta, joka ei olekaan itseään. Outoja tuntemuksia. Mutta todellisuutta. Meitä useaa ympäröi kova, omaa etuaan tavoitteleva ahneutta ja itsekkyyttä pursuava liike-elämä, joka ei tunne tai arvosta heikkouksina pidettyjä tunteita tai ominaisuuksia kuten empatiaa, myötätuntoa, lämpöä, avoimuutta - inhimillisyyttä. Koska niitä ei pidetä arvossa, ihminen alkaa käyttäytyä siten, ettei niitä näytetä. Ole kova tai kovetu.

Vaikka yhteisöllisyyttä korostetaan enemmän ja monessakin suhteessa ollaan edistytty runsaasti avoimuuden ja vuorovaikutuksellisuuden nimissä, niin edelleenkin tuntuu, että vain kylmillä faktoilla pelaavat pärjäävät muita paremmin. Ovat tehokkaampia, osaavampia, menestyksekkäämpiä. On jäätävää kuulla ja nähdä, että edelleen 2020-lukua lähestyessämme vain kovilla kasvutavoitteilla, kateprosenteilla ja voittomarginaaleilla on loppupeleissä merkitystä. Missä näkyy se, että ihmisistä välitetään aidosti?

"Mitä ajattelet, sellaiseksi tulet. Mitä tunnet, sitä vedät puoleesi. Mitä kuvittelet, sitä luot."  Mielellä on uskomaton voima.

Pelottavankin totta. Reflektoimme tiedostamattamme toisiltamme koko ajan. Tunnetila välittyy toisesta toiseen alle silmänräpäyksessä. On aika merkityksellistä kenen parissa olet ja elät ja millaiseksi muovaat ympäristösi. Ja ennen kaikkea - millainen Sinä olet? Miten ajattelet itsestäsi, mihin uskot. Tai ennen kaikkea jos et usko. Koska jos uskot, näet mahdollisuudet, jos et usko, näet esteet. Niin on minunkin käynyt viime aikoina - monellakin saralla.

Näiden ajatusten kanssa joutuu kuitenkin tekemään valtavasti töitä. Minä myös. En halua tulla sellaiseksi kuin olen antanut itsenikin luvan ajatella olevani ja miksi? Vain toisten mielipiteiden ja kritiikin sanelemana. Substanssiani on kyseenalaistettu paljon. Itsetunto katoaa, kun arvostus ja tuki puuttuvat ja pahat kielet satuttavat tai pahimmat puukottavat selkään. Sanat osuvat ja uppoavat maaperään, jos on epävarma. Ja vaikkei olisi, joutuu todella taistelemaan sitä vastaan. Se mitä joku muu ajattelee Sinusta ei ole sama kuin mitä Sinun kuuluu ajatella itsestäsi. En väitä, että se olisi helppoa. Mutta nuo kaikki kokemukset kartuttavat vahvuutta. Ei tästä pidäkään päästä niin helpolla. Koska jos haluaa muutosta, muutoksen eteen on tehtävä asioita ihan toisin. Me kaikki tiedämme sen, että jos aina tekee sitä mitä on aina tehnyt, mikään ei muutu. Mutta matka tässäkään kohtaa ei ole helppo. Ja ihminen joka ei tee virheitä, ei tee tavallisesti mitään muutakaan.

Olen päättänyt, etten aio tuntea huonommuutta. En enää epävarmuutta enkä ainakaan itsesääliä. Se on ehkä tunteista kaikkein katalin. Sinne vajoaminen vie loputkin voimat ja ennen kaikkea ilon kaikesta. Mitä sitten, jos herättää kahtia jakoisia tunteita ja mielipiteitä muissa? Eihän se loppu peleissä ole minun ongelma. En halua vetää yhtään enempää puoleeni negatiivisuutta tai muita negatiivisiksi koettuja tunteita tai tekoja - saati ihmisiä. On aika kaivaa sieltä saappaan korosta se sinne varissut itsetunto ja alkaa huokua sitä ulospäinkin. Vain sillä tavoin voin vakuuttaa muutkin. Nythän minun yli on kävelty mennen tullen. Miksikö? Siksi, että sitä olen omien tuntemuksieni ja ajatustenikin kautta tahtomattani levittänyt ympärilleni.

Minä aion kuvitella, että teen kaikki asiat oikein. Vien laivaani oikeaan suuntaan ja että osaan navigoida. Jopa sumussa. Luotan siihen, ettei ne muutkaan niin hyvin osaa. Tai heilläkin on epävarmuuksia ja kyseenalaistuksia Siksi joku toinen hyökkää ja levittää ympärilleen myrkkyä. Olen päättänyt luoda jotain muuta. Uskon siihen, että kuvittelen muuttavani ympäristöäni. Ruokin mieltäni uskolla, toivolla ja rakkaudella. Kaikilla osa-alueilla.

Koska mieleni uskoo kaiken mitä minä sille kerron.  Niin sinunkin. Ihanaa sunnuntaita rakkaat.