Jostain kumman syystä (johtuuko se tästä keväästä ja hormonien hyrinästä) olen viime aikoina rekisteröinyt varsin rohkeita julkituloja seksin saralla. Laidasta laitaan. Ensimmäisenä minut hämmensi Carola Häggvistin paljastus, ettei hän ole harrastanut seksiä 14 vuoteen. Sikäli se oli hämmentävää, että kyseessä on kuitenkin vasta 5-kymppinen ja suhteellisen kauniina ja vetovoimaisena pidetty julkisuuden henkilö, jolla tuskin lienee ollut ongelma kumppanin haussa. Ja senhän itsekin myönsi ettei siitä ollut kyse, etteikö seuraa olisi riittänyt. Ei vaan kiinnostanut kukaan. Mutta se pisti miettimään, että mistä ihminen jää paitsi, jos hän kieltää itseltään niinkin olennaisen elämän rikastuttajan. Onhan toki näitä ihmisiä, niin sanottuja a-seksuaaleja, joilla ei ole lainkaan kiinnostusta tai haluja, mutta käsitin, ettei tässä tapauksessa ole edes siitä kyse. Eikö siinä ole mennyt aika monta (seksuaalisesti aktiivista) vuotta ihan hukkaan?
Samanaikaisesti satuin lukemaan jostain naistenlehdestä (sieltä minun koko yleissivistys lienee peräisin, joten pahoittelut siitä) toisesta lähes saman ikäisestä naisesta, Heli Heinosta, joka petyttyään miehiin päätti olla ilman. Vuosikausia. Nyt hän on löytänyt 5-kymppisenä uuden kumppanin ja saanut elämänsä ensimmäisen orgasmin nelikymppisenä. On se mahtanut olla elämys. Ja uskon, että Heli ei ole lainkaan yksin tämän asian kanssa. Estyneitä, rakkauteen pettyneitä ja muuten vaan seksistä vieraantuneita tai siihen koskaan perehtyneitä on paljon.
Heli on kirjoittanut kirjan, jossa kuvaa kaikkia kokemuksiaan seksin pauloihin päästyään hyvin avoimesti, suoraan mutta silti olematta rivo, epäkunnioittava tai ruma. Aidosti. Helin viesti on hieno. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada ja löytää hyvä ja tyydyttävä seksielämä.
Jos siis tätä meidän aikaa leimaa tämä avoimuus jokaisen asian osalta, niin sama pätee aiemmin hyvinkin intiimeinä pidettyihin ja vaiettuihinkin teemoihin. Kuten lantionpohjalihaksiin ja valuvikoihin. Koska niinhän se usein on. Alateitse synnyttäneillä naisilla näin keski-iän kynnyksellä kyllä huomaa jo konkreettisesti ketkä ovat lintsanneet niissä harjoituksissa ja ketkä ei. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ennen viime viikkoa (kerron kohta miksi) en ollut piitannut tuon taivaallista ko. lihasten treenaamisesta. Toki joskus satunnaisesti olen autossa istuessani liikennevalojen vaihtumista odottaessani jumppaillut aikani kuluksi. Mutta hei c´moon. Kuka oikeasti muistaa edes venytellä riittävästi? Ei kukaan. Vasta kun siinä vaiheessa, kun huomaa, että hitto soikoon. Tätähän olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Joten hyvät kanssasisaret. Nyt ei enää verukkeita. On aika ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa vagina-treenit osaksi viikko-ohjelmaa. Sillä..ja nyt seuraa aikamoinen kateuden aihe.
Satuin lukemaan Rosa Meriläisen kirjoituksen hiljakkoin, jossa Rosa kertoo aika lailla omaan ronskiin, avoimeen tyyliinsä omista treeneistään. Joita hän oli aiemmin myös itse laiminlyönyt. Mutta Rosalla oli kaikkien aikojen paras ja houkuttelevin treeni-vinkki, joka kuului suurin piirtein näin: " lantionpohjalihasten supistelu istualleen tai maaten on niin so last season, mutta jos hyvät naiset teillä on käytössäni ja ulottuvillanne penis, niin hyödyntäkää sitä ja kumppanianne. Se kuulemma elävöittää parisuhdetta ja on aikas mukavaakin.." Uskon sen. Sillä nykyään Rosan omien sanojen mukaan hän nostelee vaginallaan ketsuppi-pulloja...Tosin en tiedä miten ne muut perheenjäsenet hänen uusioperheessään suhtautuvat siihen. Kenties hänellä on ihan oma, nimikoitu pullonsa näitä treenejä varten..
Ja kun olin tämän lukenut, niin ei mennyt kuin pari päivää ja sattumalta kuulin, missäs muualla kuin kosmetologi-ystäväni pakeilla, (koska kosmetologit kuuluvat kampaajien kanssa samaan genreen ja heille kerrotaan kaikki salaisuudet...), että eräs hänen asiakkaistaan, 5 lapsen äiti on puhunut tästä jo vuosia. Ja kehunut sitä kuinka virkeää heidän seksielämänsä on vuosienkin jälkeen. Tämä henkilö kuulemma treenaa kirveen kanssa...Että näin. Toivon, ettei sillä teräpäällä.
Noh, siinä on meille itse kullekin haastetta. Viiden leuanvedon tekeminen parin kuukauden päästä ei tunnu enää missään. Vaikka sekin on yhä niiiin vaiheessa.
Selibaattia en suostu vielä tässä kohtaa alkaa kokeilemaan - olkoonkin kuinka trendikästä tahansa, mutta muuten treeniohjelmaani on kuin salaa puikahtanut ihan uudenlaisia harjoitteita. Toistaiseksi ne ovat saaneet kiitosta ja välitöntä palautetta. Kehitettävää toki on.
Riehakasta kevät-viikonloppua rakkaat!
ps. odotan seuraavaa trendiä puhkeavaksi.Veikkaan, että se nousee ikäihmisten parista. Millaista onkaan seniori-seksi. Totta ja tarua? Onko sitä? Ja miten sitä pitää yllä..odotan kasvavalla mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti