perjantai 19. elokuuta 2016

Runo rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta...

Mä mietin rakkautta vain, ei se ole ollut luonani kait ain. Jos silloin tiennyt olisin tämän, millaiseksi muodostaisimme yhteisen tän elämän. Olisinko tehnyt toisin, tekisinkö nyt jos voisin?
Kuka ei pohtisi moista, kun yhtäkkiä elää ilman toista. Poistuessaan se sydämen tyhjäksi jättää, ja elämä silloin kovuutensa näyttää.
Miten rakkaus voikaan vain siten päättyä, kuolla pois ja näivettyä. Petetyksi silloin itsemme koemme, ja välillä jopa itsellemme mantraa hoemme. Miksi, miksi ja miksi. Vainko siksi. Että epäonnistuimme tehtävässä tärkeimmässä, menetimme pelimme ja rakkauden tässä elämässä.

Mitä se rakkaus oikein on, jos ilman sitä sielumme on osaton. Toiset pelkää sen niin kovasti menettää, että he totuudelta silmänsä sulkee ja itseäänkin pettää. Toiset eivät koskaan uskalla sydäntään sille avata ja mahdollista rakkauttaan tavata. Riskit ovat siinä suuret, siksi kasvata itsellesi niin vahvat juuret. Seisot silloin omilla jaloillasi vankasti, vaikka välillä tuulisi vastaan rankasti.

Niin ne rakkauden lait, jos olet niin onnekas, että sen kohdallesi sait. Kirjoittamattomat ja perin mutkikkaat, johdattavat korkeimman ääreen kuin loppumattomat tikkaat. Koska kauneimmillaan tunne tuo on sanoinkuvaamaton, olo on kuin uudesti syntynyt, läpeensä verraton. Kahden tuntemattoman sielut yhteen nivoutuu, elämät eletyt toisiinsa kuin hiekanjyvät timanteiksi hioutuu. Sanotaan, että kun sen oikean kohtaa, se vain osuu ja kolahtaa. Maailma ja sen värit kauneimmilta näyttää, pakahduttava tunne sydämen täyttää. Ajatukset loputtomat vain toisessa pyörii, perhoset lepattavat vatsassa hyörii. Mikään ei ole enää sen jälkeen kuten ennen, silti otat vastaan sen kaiken tullen mennen. Tunteen täytyy niin vahva olla, että täysin sekaisin menee polla.

Vaikka kaikki näyttäisi kuin sadulta, ei rakkaus aito kävele tuosta noin vastaan kadulta. Kompromisseihin ei voi tyytyä, koska silloin rakkauskin voi matkallensa hyytyä.

Rakkaus, niin kaunis jo tuo sana on, sen osuvan kohdalleni vielä tahdon. Siitä kiitollisempi olisin kuin mistään muusta, kun nuo kolme sanaa päästäisin suusta. Jos sen tänään jollekin sanoa saat, elämän suurimman lahjan silloin jaat.

Rakastakaa toisianne ja osoittakaa se <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti