maanantai 26. syyskuuta 2022

Minkä elämänviisauden olisit halunnut nuorena kuulla? Oppeja matkan varrelta...

Jos Sinulta kysyttäisiin nyt tässä iässä, mikä on paras elämänoppi, jonka olet oppinut, mitä vastaisit? Ja jos pitäisi valita vain yksi? Aika vaikeaa se on, mutta onhan niitä jokaiselle meistä kertynyt, vai mitä?

Sanoisin nuorelle itselleni ja miksen kysyttäessäkin ainakin näin: " Luota intuitioosi enemmän. Jos jokin asia tai ihminen ei tunnu oikealta, älä yritä selitellä sitä järjellä paremmaksi. Ja jos jokin asia tai ihminen vetää puoleesi, mene ja katso se kortti." Sillä mitä enemmän vuosirenkaita ja kokemusta on tullut, sitä useammin oma "perstuntuma" on ollut oikeassa. Siihen ei vaan aina nuorempana uskaltanut luottaa.

Ehkä toinen asia, joka minun tekisi mieleni sanoa, on se, että vaikka asiat tai tilanteet nyt juuri tuntuisivat ylitsepääsemättömiltä tai vaikeilta, ahdistaviltakin, aika usein aika auttaa meitä ratkaisemaan ne eteemme tulevat ongelmat. On vain maltettava antaa sekä omalle kypsymiselle, että tunteen ja päätöksen vahvistumiselle tilaa ja aikaa. Hätiköiden usein hyppää ensimmäiseen oljenkorteen kiinni ja jotkin asiat ja ajatukset & tunteet, vaativat enemmän kypsyttelyä. Nuoremmalle minälle kärsivällisyys ei vain ollut vaihtoehto. Ehkä sitä olisi monista sotkuista selvinnyt paremmin, jos olisi malttanut hieman enemmän.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin enhän minä tähän malta lopettaa. Ystäviä tarvitsee aina. Pidä huoli niistä aidoista, koska "You cannot make real friendships with fake people". Opettele erottamaan kuka on oikeasti ystäväsi. Se, jonka puoleen voit kääntyä missä tilanteessa vain. Jonka seurassa olla aito oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää mitään tai pitää yllä oman elämäsi kulissia. Joku jonka kanssa suhde on tasa-arvoinen & tasapainossa. Vastavuoroisesti - molempia kannatellen ja raviten. Sellainen on näet harvassa. Vaali sitä. 

Neljäntenä haluaisin sanoa, että älä keskity siihen mitä muut sinusta tai matkastasi ajattelevat. Et ole riippuvainen muiden mielipiteistä tai ymmärryksestä. Riittää, että sinä itse tiedät mihin olet menossa ja miksi ja sinun lähijoukkosi ovat rinnallasi. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä selkeämmin näkee sen, että sitä on tehnyt elämässään valintoja ja suuntaviivoja hakeakseen hyväksyntää, jostain mistä oikeasti ei sitä tarvitse. Ei tarvitse olla kaikkien pitämä tai hyväksymä, riittää, että itse kykenet katsomaan itseäsi peilistä ja sanomaan, että onpa siellä hyvä tyyppi. Jokaisella meistä on oma polkumme ja etenemme sillä omaan tahtiin. Sinä riität.


Viidentenä oppina jakaisin sen, että uskalla. Uskalla heittäytyä, uskalla rakastaa, uskalla kokeilla, uskalla olla oma itsesi. Uskalla luottaa siihen, että se oma tiesi löytyy ja vaikka välillä astuisit harhaan, usko siihen, että jokainen polun kuoppa ja mutka tai väärinkin valittu tienhaara vie sinua eteenpäin ja muovaa sinua Sinuksi - juuri sellaiseksi joksi sinun pitääkin tulla. Uskalla myöntää virheesi, uskalla pyytää anteeksi. Uskalla olla hyvä toisille vaikka aina he eivät sitä ansaitsisikaan. Väitän, että hyvyys ei mene koskaan hukkaan. Jos ei muuta, niin sinulle itsellesi tulee parempi olo. Älä anna kuitenkaan muiden käyttää sinua hyväksi. Hyvänä oleminen ja hyväuskoisuus ovat kaksi eri asiaa.


Muistetaan aina, että jokaisesta meistä näkyy päälle päin vain se jäävuoren huippu. Meidän jokaisen ainutlaatuinen minuus, toisilla jopa hyvinkin herkkä sisin, on piilossa siellä pinnan alla. Ei tallota toisiamme. Älä siis tuomitse kirjaa pelkkien kansien perusteella. Osa meistä on enemmän kesken kuin toiset. Kaikkia sivuja ei ole vielä kirjoitettu. 

Oi, viisauksia ja oppeja on siis kertynyt aika lailla. Vaikka olisinkin nämä kuullut nuorempana, olisinko kuitenkaan ottanut ne vastaan? Tuskin. Harva meistä on niin kypsä, että kykenee siihen. Tarvitsemme ne omakohtaiset kokemuksemme, itkumme ja pettymyksemme, joista ammentaa oppimme. Ja niitähän piisaa - siltä elämäksikin kutsutulta oppimatkalta. Mistä opista Sinä olet erityisen kiitollinen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti