Välitilinpäätös. Puoli vuotta tätä vuotta takana ja toinen puolisko juuri alkamassa. Mikä on saldo?
Taloudellisesti katastrofaalinen alkuvuosi omikronin siirtäessä kalenterivaraukset syksyyn. Tapaturma ja korona, joista jälkimmäisestä toipuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Viime syksyn kuormituksen ja viime vuoden tapahtumien aikaansaama romahdus. Totaalinen polville putoaminen, terapiaan meno ja omaan itseensä tutustumisen syvempi matka alkaa.
Tunteiden vähittäinen herääminen, turtumuksen väistyminen ja uusi alku. Kaupallisesti ja työllisesti intensiivinen, huikaisevan onnistunut ja onnistumisten täyteinen toinen kvartaali. Lisääntynyt ja vahvistunut ammatillinen itsetunto ja oma itsetuntemus, joka on saanut oman tasapainon ja seesteisyyden olon löytymään stressitasojen noususta huolimatta.
Yksityiselämän haasteita, suruja ja murheitakin, mutta myös iloja ja iloisia tapahtumia, matkoja ja kohtaamisia. Kaiken kaikkiaan jälleen ihan oman näköinen puolivuotinen. Yhtä vuoristorataa ja myllertäviä tunteita. Elämän kaikkia värejä, joita ilokseni jälleen näen.
Mitä sitten olen oppinut tästä jaksosta? Ennen kaikkea sen, että en olekaan super-ihminen. Superihmisilläkin tulee raja jossain kohtaa vastaan. Kukaan meistä ei ole kone, joka ei kaipaisi huoltoa ja ylikuormituksesta palautumista. Että terve itsekeskeisyys, oman itsensä kuunteleminen on meidän kaltaisille ihmisille vaikeaa, mutta myös pakollista. Jos et tajua itse pysähtyä välillä, koneisto pysähtyy ja pysäyttää sinut.
Olen monta kertaa tämän kiihtyvän vauhdin täyttämän kevään aikana pysähtynyt huomauttamaan suorittaja-minälleni "huolehdi itsestäsi". Valitse viisaammin. Lepää, liiku, huolehdi terveellisistä elämäntavoista. Älä murehdi asioita, joihin et voi vaikuttaa. Ennen kaikkea olen hokenut itselleni "Sinä riität". Keskity kuulemaan ja vastaanottamaan ne vuolaat kehut ja mielettömän ihanan palautteen, älä keskity liikaa siihen mitä olisit voinut tehdä paremmin tai enemmän. Kiitä itseäsi. Katso itseäsi ylpeästi, ei ylpeillen. Tässä minä olen ja olen selvinnyt. Niin monesta. Ja katso millainen ihminen sinusta on tullut.
Nyt on palautumisen aika. Ensimmäisen kerran neljän vuoden yrittäjyyteni aikana, päätin antaa itselleni kunnon palautumisajan. Kuuden viikon loman. Vaikken tienaa mitään yhtenekään niistä päivistä, en laske näiden viikkojen hintaa euroissa vaan arvossa. Ja se kääntyy minulle korvaamattoman arvokkaaksi. Ajaksi itselleni, puolisolleni, perheelleni, ystävilleni. Joskus on pakko valita ja nyt valitsen huollon, palautumisen, kovalevyn resetoinnin. Keskittyen niihin asioihin, elämäniloihin ja tekoihin, jotka lataavat, eivät kuormita tai pura akkuja. Katsotaan mihin tämä nainen sitten elokuussa kykeneekään.
Terve itsekeskeisyys. Joskus se on vaan pakko. En halua enää kokea sitä mitä koin. Nyt tämä muija lähtee "huoltoon". Ihanaa kesää mussukat. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Lentokoneessakin happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille. Ihan syystä.
Love ya <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti