Perustarpeemme. Ikävuosista tai kokemastamme riippumatta. Rakasta minua. Sellaisena kuin olen. Hyväksy minut. Näe minut. Läpikotaisin. Niin, että tunnet minut päästä varpaisiin. Ja silti - edelleen ja kaiken senkin jälkeen.
Behmin sanat koskettavat. Haikea melodia pureutuu kiinni ihoon ja nostaa käsivarsien karvat pystyyn. Tässä on totuus.
"Osaan olla hiljaa ja huutaakin
Osaan vähän ranskaa ja paljon muutakin
Kuka osaa kuulla kun sanat kadotin
Voiko joku tuntea mut päästä varpaisiin
Ei kukaan kysy koskaan miten mä voin
Enemmän kiinnostaa miten mun laulut soi
Mut onhan mussa paljon, paljon muutakin
Jos kysyisit niin saisit kaiken päästä varpaisiin
Mä haluun tuntee kaiken mitä sussa on
Tilanne on vaikee mut annan suunvuoron
Sä saat pitää kiinni mistä tahdotkin
Jos pidät mustakin aina päästä varpaisiin
Mä tarviin joskus aikaa etten sanois vaan
Mut sanat sai jo aikaan paljon pahempaa
En tarkoittanut lainkaan mitä sanoinkin
Nyt katuu mussa aivan kaikki päästä varpaisiin
Ei auta selitellä vaan koittaa muuttua
Turha eritellä syitä joista suuttua
Aion pyytää anteeks ja sitä antaakin
Jos joku hyväksyisi kaiken päästä varpaisiin
Mä oon tosi hellä mut joskus kuitenkin
Avokämmenellä kaikki osuu kasvoihin
En lähelleni päästä ja siitä johtuukin
Kukaan ei voi tuntea mua päästä varpaisiin
Mut yli kaiken haluisin
Et joku tuntis mut päästä varpaisiin"
Viimeisten kappaleiden haikea kaipuu riipaisee. Sen aitous huutaa suorastaan rivien välistä. Tarve, toivo, pelko. Tunteet käyttäytymisen takana. Miksi aina näin käy? Miksi en uskallakaan antautua? Pelko ajaa toisen pois, vaikka sitä eniten toivoisi.
Ihminen. Niin kummallinen tunteineen. Silti niin inhimillinen.Jokaisella meistä loppujen lopuksi samanlaiset tarpeet.
Jään pohtimaan. Voiko sitä oikeastaan kukaan koskaan tunteakaan toista päästä varpaisiin? Entä, jos antaa silti vaan mennä. Onko mitään hävittävää?
Ja muistattehan sanoa sen myös läheisillenne - puolisolle, ystäville, lapsille, sisaruksille, vanhemmille? Joka päivä. Rakastan sinua. Juuri tuollaisena kuin oot.
ps. Jos ette ole vielä katsoneet Yle Areenasta ruotsalaista 6-osaista TV-sarjaa "Älska mig", suosittelen katsomaan. Liippaa tätä aihetta hyvin läheltä ja hienoja hahmoja kipuineen ja pelkoineen. Samastuttavaa ja sulostuttavaa. Jaksamista marraskuuhun, pus.Muistakaa rakastaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti