Kadehditko joskus menestyjiä?

On taas se aika vuodesta, kun etenkin keltainen lehdistö mässäilee näillä otsikoilla: "Katso kuka julkkiksista tienasi viime vuonna eniten? "Tarkista alueesi verokuningas" "Katso kuka ylsi miljonääri-kerhoon" jne. Myönnän, olen itsekin joskus sortunut kurkkimaan tuttujeni palkkatietoja, mutta en kadehtiakseni, vaan enemmän uteliaisuuttani. Olen halunnut tietää, paljonko esimerkiksi ihailemani esikuva alaltani on ansainnut, jotta voin asettaa oman rimani. Jotta tiedän mihin voin pystyä, koska joku toinenkin on siihen kyennyt. Myönnän toki joskus sen pienen kateudenkin piston iskeneen kuin pienen tikarin lailla. Miksi minä en ole syntynyt kultalusikka suussa ja perinyt jättiomaisuutta, jonka pääomatuloilla voisin elellä huolettomammin? Tai jos olen nähnyt, että joku kollegani on yltänyt 100.000 ylittäniden joukkoon, on hetkellisesti pieni kateuden pistos häivähtänyt takaraivossani. Miksi hän, mutta en minä? Kuitenkin totuus on...

että hyvin harvoin niinä hetkinä pysähdymme tähän ajatukseen.Hyvin harvoin kykenemme suomaan ajatuksia sille, mitä jollekin tasolle pääseminen vaatii? Tai mitä menestyksen eteen joutuu tekemään? On se sitten rahallista korvausta menetetystä vapaa-ajastamme, tai muunlaisia ponnisteluita, joita teemme kunnianhimomme ajamina. Jokainen menestyvä ja menestyksestä haaveilevakin tietää, että jos se olis helppoo, kaikki tekis niin. Eikö? On niitä satumaisen onnekkaita Hannu Hanhiakin, jotka sattuvat vain osumaan oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan ja se siivittää heidät tähtiin. Tai voittaa lotossa. Luulen, että molemmat ovat yhtä todennäköisiä eli niiden varaan ei juurikaan kannata laskea, mikäli mielit tavoitella kuun sijaan niitä tähtiä. Kateudesta kuitenkin puhutaan aivan liian vähän, koska loppu peleissä, sehän on loistava tunne. Se kertoo enemmän sinun alitajuisista toiveista ja unelmista, kuin moni muu tietoisesti itsellemme asettama päämäärä. Jos huomaat tuntevasi kateutta arkisissa tilanteissa tai saavutettavissa olevista asioista (en siis tarkoita nyt huipputaitavan viulistin tai huippu-urheilijaan kohdistettua kateutta, koska se ainakin meille keski-iän kynnyksellä tai sen ylittäneille alkaa olla jo saavuttamattomissa olevia unelmia..), tulet tietoiseksi niistä asioista, joista kenties unelmoit tai joissa koet, ettet täysin ole vielä siinä pisteessä, mihin haluaisit päästä. MUTTA - ja nyt tulee se mutta - se ei suinkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi sinne päästä. Eli käännäkin katseesi sen sijaan hieman häpeillen itsellesi myöntämästä kateuden tunteesta kohden sitä tietoista valintaa, mitä kateutesi kohde tekee /edustaa/ osaa, josta sinäkin haluaisit nauttia ja päästä osalliseksi? Sen jälkeen on huomattavan paljon helpompaa tehdä näkyväksi se kuilu - ero, joka erottaa sinun nykytilasi tästä kadehtimastasi tavoitetilasta. Ja kas - saatatkin havaita, että se kuilu ei olekaan niin iso, kuin ehkä alun perin olet itsesi antanut uskotella. Kuulostaako hankalalta? Annan esimerkin. Huomaat kadehtivasi sitä kollegan palkkaa, joka on kivunnut yli 100.000, mutta omasi ei vielä tämän riman yli yllä. Paljonko puuttuu? Paljonko ero tekee kuukautta kohden? Mitä sinun pitäisi tehdä eri lailla jokaisena kuukautena, että saavuttaisit erotuksen? Saatat huomata, että tällä tavoin pilkkomalla kuilun pienemmäksi, se ei olekaan liian leveä hypätäksesi sen yli. Tai, jos kadehdit saman ikäistä ystävääsi, joka on huippuiskussa ja jaksaa juosta vielä puolimaratonin, josta sinä vain haaveilet. Jos jalkasi ovat yhä kunnossa, niin kurkkaapa huvikseen millaisia ohjeita eri juoksukoulut antavat tähän? Rapakuntoinenkin juoksee puolikkaan jo reilussa puolessa vuodessa, jos on valmis harjoittelemaan intensiivisesti sitä varten. Niin. Nyt ymmärrätte tuon kuvan merkityksen. Jokainen meistä haluaa menestyä, kunnes tulee tietoiseksi siitä mitä se menestys vaatii. Olenko valmis tekemään 12h työpäiviä joka päivä ensi vuoden, jotta yltäisin haluamalleni palkkatasolle? Tai olenko valmis juoksemaan 4-5 päivää vkossa alati kasvavia lenkkimatkoja, pysähtyä rukkaamaan ruokavalioni ja palautumiseni oikein, tekemään kuntosali- ja oheistreenejä jne.? Mutta ei se mahdotonta ole. Jokaisesta meistä on myös siihen. Anna siis kateudellekin tilaa ja katso mihin suuntaan se osoittaa. Loppu on itsestäsi kiinni.