Kuin kaltereiden takaa tätä maailmaa tarkkailen. Perspektiivistä kaukaisen. On vesi uurtanut uraa kesken pinnan pölyisen. Kuin itku, joka tekee posken pintaan kuvion juovaisen.
Näin ylhäällä aika tuntuu pysähtyneen. Liikenne alhaalla hiljentyneen. Kuulen vain hengitykseni henkäyksen, kun syvään huokaisen. Kuin maailma olisi sekaisin. Vain hetkeä aiemmin näin kauneuden sen. Nyt jäljellä on vain tie hiljainen.
Istuen nojaan polviini, kuin pieneksi keräksi käpertyen. Lohtua itselleni antaen. Pilvet lipuvat poikki taivaan. Aurinko hetkeksi pilvet tieltään raivaa. Olit kuin tuo aurinko, joka pilven takaa nyt taas esiin lipuu. Kuin varkain saavuit, aivan yllättäen. Nyt jo hohtavan kirkkaana, lämpöä ympärilleen levittäen. Kuin iso syli, jonka uumeniin sukeltaa - ystävän kädet ympärillä puristaa.
Yhtä nopeasti kuin pilvi valon tieltä väistyy, toinen, tummempi ja isompi tilalle siirtyy. Lankeavan valojuovan taakseen peittää, kylmyyden tumman verhon eteen heittää. Hytisen, kun säteet hennot sammuvat viipyillen, taivas kylmyyttä uhkuen, voiman tunnossaan, kuin voittaakseen. Kumpi sen lopulta selättää? Tai taistelun tämän häviää? Pilvet vai polte? Valo vai pimeys? Nyt ne vielä kalistelevat miekkojaan, vaihtaen vuorojaan. Ei auta kuin odottaa, aika huomisen tuon tiedon saa.
Näen kuitenkin kaiken tämän kauneuden, vaikka takaa pilviverhojen. Aika koittaa lämpöinen, auringon täyttäessä maailmankaikkeuden, eikä pilviä näy eessä sen. Luota siihen kun sanon sen, hoen sitä itselleni jopa siihen uskoen. Aina koittaa aika valkeuden. On hetki silloin poistua pilvien.
Pysykää vahvoina. Stay safe.
#fuckkorona #fucklifefornowandthen #pimeyskuuluuelämäänyhtälaillakuinvalo #aivankuinpilvetjaaurinkokin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti