keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Elämä, jota ei ehtinyt elää


Tämä kuva ja tietenkin sen sisältämät elämän viisaudet vangitsivat huomioni pari päivää sitten. Olin alitajuisesti pohtinut täysin samanlaisia ajatuksia mielessäni jo aiemminkin. Pohtinut sitä, miksi me emme opi elämään hetkessä. Tai juurikin sitä, mikä meidät monet ajaa siihen loputtomaan oravanpyörään, niin ettemme aina edes itse tiedä mitä varten me siinä juoksemme. Ja samalla, kun me juoksemme - aika, joka on kallein ja arvokkain valuuttamme, valuukin läpi sormiemme ja kas, ennen kuin tajuamme - elämä onkin ohi.

Niin karulta kuin se kuulostaakin. Siksi, en oikein enää jaksa allekirjoittaa sitä väittämää, että se kel’ onni on, se onnen kätkeköön. Miksi pitäisi? Koska eikö se nimenomaan osoita sen, että osaamme elää juuri siinä pienen pienessä onnen hippusessa, koska tiedämme, että sekin on vain pian ajan ohittama, lyhyt hetki, joka hupenee yhtä lailla kuin ne nurjatkin hetket. Miksi emme siis nauttisi niistä oikeutetusti täysin rinnoin kun sellainen meille suodaan?

Elämä kyllä muistuttaa meitä taatusti tasaisin väliajoin - joskus jopa yllin kyllin ja olan takaa niillä tekijöillä, jotka sen onnen murentavat jopa sekunneissa. Me emme ole kukaan niiltä suojassa. Elämän pystytyksiltä. Ne naamioituvat suruksi, murheiksi, ahdinkoiksi. Isoiksi ja pieniksi vastoinkäymisiksi. Yhtä lailla ne kuuluvat elämään ja tulisi elää nekin hetket siten, ettei eläisi sitku-elämää. Niissä hetkissä se on vain paljon paljon vaikeampaa.

Silti yhtä lailla elämän näkökulmasta vain pienen pieni tovinen. Ohi sekin kuin silmän räpäytys.

Dalai Lama oli oikeassa. Ihminen, joka elää sitku-elämää tai jatkaa juoksuaan omaksi maailmankaikkeudekseen muovaamassaan oravanpyörässään elää ikään kuin ei kuolisi koskaan. Vauhti ei pysähdy. Aina on jotain mitä hän tavoittelee tullakseen onnellisemmaksi, kunnes hän kuolee. Eikä hän koskaan ehtinyt elää.

Huominen ei koskaan kuole. Me ihmiset kuolemme. Se on surullista ja traagista - ennen kaikkea silloin, jos emme ehtineet elää.

Näihin keskiviikon filosofisiin tunnelmiin. Muistakaa rakkaat elää. Tulee päivä, jolloin se ei ole enää käsissämme. Pus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti