Meitä romantikkoja puhuttelee sellaiset kliseet, että on olemassa vain yksi ja ainoa Se Oikea. Täydellinen sielunkumppani, jonka kohdatessaan tietää, että kyseessä on juuri nyt Hän. Se ihminen, joka on tarkoitettu juuri minulle ja sen jälkeen olen lopun ikääni onnellinen ja löytänyt lopullisen mielenrauhan. Sellaiseenhan meidät juuri noilla umpiromanttisilla elokuvilla ja kirjoilla johdatetaan uskomaan, eikö? Tämä jo 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus elää yhä edelleen tänä päivänä vahvasti - etenkin meidän naisten mielessä.
Minussakin asuu pohjimmiltaan tuo umpiromantikko. Tyttö, joka rakasti pienenä prinsessasatuja. Nuori nainen, joka varttui uskoen pelastavaan ritariin, joka jos ei nyt ihan valkoisella ratsullaan saapuisi, niin kuitenkin puitteiltaan aika hulppeasti tarjoten sata ja yksi unelmaa todeksi. Sellaista etsin ja sellaista elämää havittelin. Eihän se nyt ihan Ruususen elämää loppujen lopuksi ollut. Vaikka vanhemmiten realisti-minä ymmärsi faktat ja todellisen ja mielikuvituselämän välisen eron, niin liekö jossain taustalla ne lapsellisen romanttiset odotukset vaikuttaneet aikanaan muodostuneeseen pettymykseen. Koska sellaisenhan elämä oikeasti tässä yhtälössä tarjoilee. Ja jos sitä täydellistä etsii, joutuu vaan pettymään.
Nyt kun olemme käyneet jo jonkin matkaa rinnakkain nykyisen prinssini kanssa, jota sielunkumppaniksenikin voin tituleerata, huomaan kuinka silti alitajuisesti tuo romantikon ajattelumaailma ohjaa käyttäytymistäni. Ja olen sentään pitkälle päälle viittäkymmentä käyvä. Meillä romantikoilla ei ole siis helppoa, jos ei ole meidän kumppaneillakaan. Ne odotuksethan ovat järisyttävät. Ei yksikään prinssikään niihin kykene. Hätkähdin tähän maailmaan Väestöliiton psykologin Anna Salmen tekstin myötä (KK 13/2019), jossa hän opettaa meitä romantikkoja ymmärtämään parisuhteen uusia sääntöjä. On jo aikakin, että joku sanoittaa asiat niin selkeästi ja rikkoo kaikki turhat rakkauskliseet mielessäni - tuhoamatta silti täysin pienen romantikon sydäntäni.
"Jokaiselle on olemassa monta sopivaa kumppania. Kukaan meistä ei ole täydellinen kumppani kenellekään. Jos tätä ei hyväksy, on vaarassa juuttua ikuisen etsinnän tielle" Salmi sanoo. Tavallaanhan se on lohdullista. Ei tarvitse etsiä kaikilta osin täydellistä ihmistä, riittää, kun se ihminen on riittävän hyvä. Vaikka se ei kuulostakaan romantikon korvissa niin romanttiselta, niin jos onnelliseksi haluaa, kannattaa etsiäkin helppoutta, luontevuutta ja sujuvaa vuorovaikutusta. Salmi antaa sekä parisuhteessa oleville, että sellaista etsiville hyviä vinkki-kysymyksiä, joiden perusteella sen Oikean voi löytää eikä kulje laput silmillä rittävän hyvän ohi. "Osaako tuo ihminen kuunnella ja olla läsnä? Osaako hän tuoda ajatuksensa esiin ystävällisesti ja toista kunnioittaen? Saisinko sovittua erimielisyydet ja ristiriitaisuudet hänen kanssaan puhumalla?"
Niin. Riittävän hyvä kumppani on sellainen, jonka kanssa on rento ja hyvä olla. Jonka seurassa voit olla täysin oma itsesi. Ja jotta onnellisuuden odotusarvoa ei ylikorosta, on hyvä ymmärtää, että jokaiseen parisuhteeseen kuuluu myös ristiriitoja. Kun ensihuuma haihtuu, romantikko joutuu paniikkiin, koska harhakäsityksissään täydellisyyteen ei kuulu ristiriitaisuudet, ei virheet eivätkä pettymykset. Mutta. "Ristiriitaisuus kuuluu ihmisyyteen, ja se kannattaa hyväksyä. Paraskaan parisuhde ei tuo pysyvää rauhaa". Se on vain hyväksyttävä ja kestettävä, jos mielii olla parisuhteessa. "On ihan ok olla onnellisessakin parisuhteessa välillä levoton ja tuntea vastakkaisiin suuntiin ajavia tarpeita ja toiveita" toteaa Salmi. Huojentaa. Näinhän se on. Miksi silti olen ladannut niin valtavia odotuksia toisen niskaan? Ei ihme, jos toinen kaiken keskellä kokee toisinaan riittämättömyyttä.
Parhaan neuvon nappaan tuosta tekstistä ohjeeksi, jota meidän kaikkien kannattaa miettiä. Mikä yhdistää tutkijoiden mielestä onnellisessa parisuhteessa eläviä? Se, miten me puhumme kumppaneillemme. Eroon johtavissa parisuhteissa on yksi iso yhtäläisyys. Se, jos puolisot puhuvat toisilleen ja toisistaan ilkeillen, halveksien ja väheksyen. Se johtaa ennen pitkää etääntymiseen ja sitä myötä eroon.
Romantikon sydämessä läikähtää, koska onnellisiin liittoihin on olemassa kaava. 5 x kehu + 1 x kritiikki = onnellinen parisuhde. Yhdessä pysyviä pareja yhdistää siis se, että suhteessa kritiikin määrään, kehuja tulee moninkertaisesti. Molemminpuolinen arvostus ja toisen kehuminen ovat siis jonkinlainen tae. Nyt siis ihmiset - jos rinnallanne astelee umpiromantikko, muistakaa ruokkia häntä näillä avuin. Ei talloen, vaan vaalien. Muutama kaunis sana ja Hän on taas pumpulissaan. Niin helppoa.
Ihanaa ja romanttista kesää kaikille. Muistakaa kehua toisianne. Pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti