Keväthulluus - tunnistatteko te sellaisen?
Kevät - silloin meidät valtaa uudistumisen tarve. Kaikki kaapissa roikkuvat vaatteet alkavat näyttää nuhjaantuneilta rievuilta, eikö vain? Tulee tunkkainen tunne, kun vain vilkaiseekin vaatekaapin kätköihin. Sitä on saattanut helposti kulkea koko talven muutaman jakun turvin, mutta nyt kirkkaassa kevätauringossa näkee niiden totuuden ja ankeuden. Ei ole mitään päällepantavaa. Tuskastuttavaa. Vaatekaappi meni siis tänään uusiksi. Koska tunsin huonoa omaatuntoa hieman laukalle lähteneestä shoppailustani, päätin samalla energialla siivota koko vaatehuoneen ja laittaa kaikki vanhat ja käyttämättöminä olleet vaatteet kirpparille. Kunnon Kon-maritusta siis. Hieman haikeana päätin luopua myös muutamista tavoitehousuistani. Niitä lienen tavoitellut jo viimeiset viisi vuotta - turhaan. En enää jaksa uskoa siihen tavoitteeseen. Sitä paitsi ne ovat auttamattomasti poissa muodista joka tapauksessa. Mutta ah mikä ihana palkinto on jo se, kun kaikki vaatepinot ovat suorassa ja vaatteet lajiteltu henkareille..silitettynä.
Samankaltainen tuskainen tunne valtaa olon, kun katselee oman kotinsa pölyisyyttä ja lian määrää, joka yhtäkkiä on paljastettuna kaikessa loistossaan. Auringonvalon siivilöidessä ikkunoista sisään näkee vain niiden harmauden. Tulee tarve tarttua moppiin, rättiin, imuriin ja vaikka mihin. Siivoaminen on ollut toisarvoista kuukausien ajan, mutta nyt yhtäkkiä alan miettimään, koska pesen ikkunat ja milloin pääsen jynssäämään terassia. Tulee myös pakonomainen tarve alkaa sisustaa ja raikastaa kotia tekstiilein. Keväällä elämä kaipaa värejä. Niin ulos, sisälle kuin päälle. Se on mahtavaa. Sitä huomaa heräävänsä eloon. Antauduin sille estoitta tänä viikonloppuna. Makuuhuone sai uudet tyynynpäälliset ja päiväpeiton. Keittiö pinkit tabletit. Astiakkaapi uusia laseja ja lakanakaappi täytettä.Mistäs muualta kuin ihan pikapikapyröhdykseltä Ikeaan...
Sitä herää aikaisin, energisenä ja haluaa vain pihalle. Tunne, jota et ole tuntenut aikoihin. Linnunlaulun kuuntelu aikaisen aamun metsähetkessä on jotain mikälähentelee nirvanaa. Vedän keuhkot täyteen ja vain hengitän. Pihisten, koska leppä ja paju jo kukkivat ja tunnen kuinka siitepöly jo kutittelee sieraimia ja silmiä. Mutta siitä viis. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kuulee kevään ensimmäisten rastaiden, talitiaisten ja peippojen soidinlaulut. Pesänrakennuspuuhat käyvät jo kuumina.
Sormet syyhyävät päästä jo kuopsuttamaan muhevaa maata ja kun mitään muuta et keksi, pilkot lumikasoja pienemmiksi ja heittelet sitä ympäriinsä, jotta se sulaisi nopeammin myös varjokohdista. Käyt ostamassa ison läjän narsisseja, joita sommittelet joka puolelle. Väriä, väriä. Jos ette naura - tunnustan teille jotain. Istutin jo perunatkin maahan. Sopivasti itse idätetyt (=vihanneslokeroon talvella unohtuneet). Päätän, ettei luvattua lumisadetta tule etelään. Luotan, että aurinkoinen etupihani ja kasvatuslaatikkoni muheva multa eivät enää jäädy. Että saisimme juhannukseksi oman maan uutta pottua. Ja toinen satokausi vielä samana kesänä. Hyvällä tsägällä. Hulluna minua varmaan pidätte. Mutta ähäkutti - siellä ne jo ovat. Katsotaan kuinka käy.
Entä sitten se minä-itse? Miten niin nuhjuinen olo onkaan talven jäljiltä? Sattumalta(ko) olen käynyt viikon sisällä sekä kasvo- että jalkahoidossa (joissa en ole käynyt koko talvena) ja huomenna on vuorossa kauan odotettu kampaaja. Yritystä siis on. Itseruskettavaa kehiin ja hieman tuhdimpaa valokynää kaivataan. Oma naama näyttää valjuakin valjummalta näin raa´assa valossa. Mutta se tunne on palava. Saattaa itsensäkin raikkaammaksi. Uudistua. Koska on kevät.
Keväthullut . nautitaan tästä ajasta ja valon tuomasta energiasta. Ei tätä kauan kestä. Kyllä se siitä taas laantuu, kun aurinkoon tottuu. Toistaiseksi en halua edes ajatella, että ensi viikollasää taas kylmenee tai lunta saattaa tulla. Ei, ei, ei. Antakaameidän pitää tämä lämpö ja hulluus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti