Facebook aina kyselee, että mitä mietit. Vaikkette kysyneet, kerron silti. Mietin juuri nyt aika syntyjä syviä. Toisenlaista näkökulmaa ruokakaupan jonoissa hikoilemisen tai tekemättömien töiden tuskailun keskelle. Ei itsesäälissä rämpimiseksi vaan kenties muistutukseksi. Tasan ei käy kaikille onnen lahjat. Koska on joulu. Ja koska se joulu ei kaikille edusta vain iloista yhdessäoloa.
Mietin sitä, että meitä on varmasti aika paljon. Niitä ihmisiä, joiden joulua sävyttääkin haikeammat tai tummemmat sävelet. Joulu nostaa ikävän pintaan poismenneiden rakkaiden johdosta. On paljon niitäkin, jotka eivät muista syistä saa viettää joulua rakkaimpien ihmisten kanssa. Välit ovat menneet sukulaisiin ja lapsiin poikki. On eroperheitä. On taloudellisia huolia, terveyshuolia, päihdeongelmia, työttömyyttä, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä. Ei ketään kenen luokse mennä. Ei ketään joka muistaisi - edes joulukortilla. Jääkaapissa vain valot.
Sydäntäni pakottaa kaikkien näiden ihmisten puolesta. Kukaan ei ansaitse sitä. Tiesittekö, että Auttavaan puhelimeen tulee vuosittain liki 180.000 puhelua. Vain kolmannekseen niistä ehditään vastaamaan. Ihmisten hätä ja avuntarve ovat kasvaneet merkittävästi. Johtuuko se siitä, että emme enää välitä lähimmäisistämme? Vai siitä, että meidän on vaikeampi pyytää apua heiltä - tutuilta ja sukulaisilta?
Kaikki korostuu tänä hetkenä, koska joulu on juhlista pyhin. Se, johon asetetaan eniten odotuksia perheen yhdessäolosta ja onnellisuudesta. Pidetään kiinni traditioista ja tavataan sukulaisia, läheisiä ja perhettä. Nautitaan kerran vuodessa perinneruoista, ja syödään itsemme ähkyyn. Käydään kirkossa hiljentymässä vaikkemme edes uskoisi koko instituutioon. Joulu on joulu eikä sitä pääse pakoon vaikka joskus sitä haluaisi. Jouluna kontrastit korostuvat. Selviät ehkä arjessa muuten huolistasi ja suruistasi, mutta jouluna ei saisi olla surullinen tai onneton. Silloin pitäisi laulu ja nauru raikaa. Ja vastavuoroisesti upota hiljaisuuteen, rauhoittua ja antautua seesteiselle joulun taialle yhdessä rakkaiden kanssa. Sulkeutua koteihin, mökeille ja omiin koloihin. Ulkopuolella paha maa. Hetken aikaa paossa arjelta. Entä, jos elämä ei anna tähän mahdollisuutta? Meitä on monta, joille tuo ei ole tänä vuonna mahdollista tai se vaatii erityisen paljon tekemistä. Kyllä iloa voi löytää monista asioista, kun päättää, mutta toisaalta voi olla helpompaa hyväksyä, että aina kaikki ei ole niin täydellistä idylliä kuin haluaisi sen olevan. Antaa joulun tulla ja antaa sen mennä. Joulu tulee silti meille jokaiselle. Tänä vuonna se on tällainen. Kohta se on taas vuodeksi ohi. Tulee uusia jouluja, tulee parempia.
Sydämeni on tälle nyt hyvin auki ja herkkänä. Saatan tuntea nahoissani ihmisten kaipuun ja ikävän. Vaikken olekaan yksin eikä joulussani ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, päinvastoin. Ehkä siksi, koska minulle tämä joulu on se Joka toinen joulu. Joulu, jolloin lapsemme ovat toisissa kodeissaan. Se tuntuu. Jossain syvällä sielun sopukoissa, sydämen kätköissä. Haikeiden säikeiden säteinä. Vaikka siihen valmistautuu, peittelee sen huolella ja kätkee omia odotuksiaan. Viettää joulua heidän kanssaan etukäteen. Tietää, että heillä on kaikki hyvin ja he saavat silti nauttia jouluisesta ilosta ja riemusta. Ja niin itsekin. Omanlaisesta, aikuisesta joulusta. Vapaasta ja rennosta yhdessäolosta. Silti ikävä pyrskähtelee pintaan silloin, kun et osaa sitä odottaa.
Tämä joka toinen joulu -joukkomme vain kasvaa. Erot yleistyvät ja Joka toisen joulun aikuisia, vanhempia ja lapsia on koko ajan enemmän. Joiden joulun traditioita leimaakin ei pelkästään onnentäyteisen ja perhekeskeisen ilon tuntemukset vaan myös kaipuu ja ikävä saada viettää se kaikkien rakkaiden kanssa. Koska tämä ei pelkästään kosketa vain meitä vanhempia vaan myös isovanhempia ja muita lähisukulaisia, joiden joulutraditiot ja perinteet muuttuvat eron jälkeen.
Elämässä on monta sellaista asiaa, joita ei osaa eikä kykene ymmärtämään saati osaa asettua toisen asemaan ellei niitä joudu kokemaan ja kohtaamaan itse ja yksi niistä monista on joulupyhien viettäminen eron jälkeen, ilman lapsia. Silti tiedän lukeutuvani niiden etuoikeutettujen joukkoon, jolla on perusasiat hyvin. Saan tuntea rakkauden ympäröivän minua. Etäämmältäkin.
Joulu on antamisen aikaa. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat jakaa hyvästä osastaan muille, apua tarvitseville. Ilokseni olen seurannut tätä some-buumia, jossa yksityiset ihmiset ojentavat auttavan kätensä ostamalla jouluruokia vähäosaisille tai kutsuvat yksinäistä joulua viettäviä liittymään seuraan. Lahjoittavat leluja lapsille, antavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Se lämmittää ja herkistää mielen. Kaikki tätä aikaamme leimaava itsekeskeisyys ei olekaan voittanut empatiakykyämme.
Kiitos rakkaat lukijani tästä vuodesta. Kommenteistanne, palautteistanne, mukanaolostanne. Toivon vilpittömästi, että kaikkien teidän joulunne on täynnä onnen pirskahduksia, ilon hetkiä, rauhaa ja rakkautta. Eikä kenenkään tarvitsisi viettää sitä yksin tai suruissaan.
Tämän runon kera erittäin hyvää joulua kaikille teille rakkaat.
Halauksin, keski-iän kynnyksellä
Joulunaikaa, tunteita ja taikaa. Ilmassa on tässä, kun tartut kauniiseen hetkeen elämässä.
Sydän löytää kodin sieltä missä sielu ei eksy tieltä.
Täyttäköön rauha ja rakkaus mielen, vieköön glögi ja suklaa mennessään kielen.
Takkatulen loimua ja kynttilöitä, rakkautta, rakkaita ja pyhien viettoa ilman töitä.
Toivon, että yksinäinen sydän ystävän käden löytää, nälkäinen kutsutaan notkuvaan pöytään.
Huolien ja murheiden tilalle ilon ja rauhan toivon löytyvän, naurun raikuvan, seesteisen olon pysyvän.
Tätä kaikkea toivon jouluunne tähän, muistakaa hengähtää edes vähän.
Ihanaista joulunaikaa, rakkautta ja ihmeiden taikaa. Siitä tämä joulu tehty on, olkoon se meille kaikille huoleton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti