Sama pätee mihin tahansa mieltä askarruttavaan pulmaan, johon vastauksia tai vertaiskokemuksia etsit. Kamalimmat kokemukset ja suurimmat uhkakuvat nousevat ensimmäisinä esiin. Onko se meidän suomalaisten mentaliteetti sellainen? Pelkäämme pahinta, jotta emme pettyisi niin pahasti. Onko helpompi suojata itseään ja minuuttaan eri defenssimekanismein kuin kohdata ne tunteet sellaisina kuin ne tulevat?
"Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekanismeja, jotka tiedostamattomasti vääristävät tietoisuuden sisältöä samalla kun ne vähentävät ahdistusta. Defenssin taustalla on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta, sisäisen kuoleman tunnetta, hallitsemattoman voimakkailta tuntuvia tunnekokemuksia tai itsetunnon alentumista. Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli se aiheuttaa itselle vääristyneen kuvan todellisuudesta, vääristymisen palkkio on miellyttävämpänä koettu tunnetila. Defenssien etuna on tietoisuuden sisällön vääristymistä huolimatta se, että "tavallaan hallitsemme" tunteitamme paremmin, ja meillä on vahva suojapuskuri tunteiden heilahtelua vastaan. Tämä antaa meille mahdollisuuden toimia vapaammin sosiaalisessa ympäristössä. Meillä kaikilla on defenssejä, ja jos defenssimme toimivat huonosti, emme pärjää normaalissa kanssakäymisessä, olisimme liian haavoittuvia ja tunteemme heilahtelisivat liikaa."
Lähde: http://tiedostamaton.net/defenssit/
Taustalla syy miksi olen ajautunut reflektoimaan itseäni ja pohtimaan omia defenssejani on se, että olen ollut pakotetusti osallisena ns. kolmen viikon ihmiskokeeseen. Etäsuhteeni ehkä toistaiseksi rankin jakso on päättymässä - rankin sikäli, että olemme tavanneet toisemme tämän kolmen viikon aikana vain vajaat 24h ja tähän jaksoon on mahtunut niin paljon isoja asioita ja stressiäkin aiheuttavia muutoksia sekä tunnetiloista toiseen vyörymistä - ilman sen toisen läheisyyttä ja läsnäoloa, jolloin häiriötekijöiden, kiireen ja stressin kuormitus syövät vielä entisestään henkistä yhteyttä ja luovat epävarmuutta parin väliin. Tämä aiheuttaa riitoja ja turhautumista ja kasvattaa etäisyyttä entisestään. Kaikki asioita, jotka pitkällä jänteellä koituvat etäsuhteen turmioksi. Vaikka parilla olisi vahva luottamus ja side toisiinsa, niin rankimmat jaksot koettelevat enemmän kuin jos parilla on mahdollisuus kohdata ongelmatilanteet kasvotusten ja saada läheisyyttä. Vain vahvat selviävät. Kuinka uskaltaa uskoa vaikeuksien keskellä, että juuri sinä ja kumppanisi kuulutte siihen pienen pieneen selviytyjien joukkoon? Epävarmuus on kalvava olotila, kun uskoa koetellaan.
Sikäli tämä ihmis- tai oikeammin parisuhdetesti on ollut mielenkiintoinen, että tässä myös oppii. Ennen kaikkea itsestään. Jos yritän observoida itseäni ulkopuolisin silmin, niin tämän kokeen aikana on aika monia defensseja tullut käytettyä ja se ei ole mennyt ihan kaikilta osin ns. putkeen. Ehkä eniten minua itseänikin on hämmentänyt se tunteiden turruttaminen ja mitä siitä voikaan seurata. Jos tietää ikävän olevan murskaava mutta vaihtoehtoa yhdessäololle ei ole, niin miten ihminen osaa supressoida eli sulkea tietoisesti koko tunteen pois mielestään. Eilen Tuntemattoman Sotilaan nähtyäni voitanee todeta, että ilman tätä mekanismia ja defenssiä ei meidän urheat suomalaiset sotilaatkaan olisi kyenneet rintamalla taistelemaan ja keskittyä puhtaasti vain sotaan. Ikävä kotiin jääneitä kohtaan tai siinä vellominen olisi saattanut altistaa heidät jopa kuolemalle. Oli helpompi sulkea se kokonaan pois mielestään. Tai kieltää tyystin tunteiden olemassaolo. Jättää käsittelemättä koko aihe miksi joutuu tappamaan. Se ei ole ihminen, se on vihollinen kuten Rokkakin sanoo. Projisoidaan siis tilanne sellaiseksi, että sen kykenee käsittelemään tai järkeistetään tunnetilat siten, että niiden kanssa voi elää. Mutta jos tunteitaan lähtee järkeistämään, sitä etääntyy koko tilanteesta tyystin. Sodassa se lienee ainoa oikea keino, mutta parisuhteessa tuhoisa.
Miksi sitten myös riidanhaluisuus kasvaa pidemmissä erossaolojaksoissa? Se on aika luonnollista ja inhimillistä. Läheisyyden ja seksin kaipuu lisäävät ärtyneisyyttä ja kuka muukaan on helpompi kohde omien turhautumisten purkamiselle kuin se kumppani? Valmiiksi ärtyneenä helpommin tulee sanotuksi toiselle asioita liian kriittisesti tai kovemmin kuin oli ajatellutkaan. Pahaolo purkautuu ulos sanoina, joita katuu myöhemmin. Ja kun riitoja ja erimielisyyksiä voi ratkoa vain Facetimen tai puhelimen välityksellä, sovinnon aikaansaaminen kysyy vielä enemmän kapasiteettia, jota uupuneessa, häiriötekijöiden ja kiireen vallassa oleva ihminen ei välttämättä kykene antamaan. Koska tarvitsisi sitä toisen henkistä ja läsnä olevaa tukea, jotta tilanne voisi raueta. Ollaan ns. negatiivisessa oravanpyörässä.
Mikään parisuhde ei ole pelkästään vaan helppo ja ongelmaton. Jokaiseen suhteeseen tulee niitä vaiheita, jolloin ei toista nähdä vain ruusunpunaisten lasien läpi. Tulee kyllästymisen tunteita. Ne kuuluvat kuitenkin siihen yhteen- ja yhdessä kasvamisen kiertokulkuun. Niistäkin koetan olla aina kiitollinen vaikka se toisinaan ja akuutissa hetkessä onkin erittäin haastavaa. Harmaat sävyt kuuluvat mattoon siinä missä ne kirkkaatkin. Eikä tilanne ole silloinkaan mitenkään lohduton, päinvastoin. Vaikeudet hitsaavat pareja yhteen. Vahvistavat sidettä ja pakottavat tarkastelemaan niitä asioita minkä vuoksi toinen on se sinun valintasi - joka päivä.
Sitä paitsi. Oma ihmiskokeemme päättyy huomenna. Vihdoin. Tänään olen uskaltanut jo lähteä vapauttamaan padottuja tunteitani ja turtuneisuuteni on hälvenemässä. Pystyn jo reflektoimaan omaa käytöstäni ja epävarmuuteni ja pelkoni ovat pienenemässä sitä mukaa, kun kellonviisarit siirtyvät eteenpäin. Uskallan jo myöntää ääneen, että ihan helvetin kova ikävä on ja on ollut. Enää onneksi vain yksi yö ja ihoni saa alkaa imemään takaisin menetettyjä läheisyysvarastojaan. Nuupahtanut kukka saa ravinteita ja kukkii pian taas entistä ehompana.
Silti olen kiitollinen siitä, että lähiaikoina ei ole tiedossa ihan näin pitkäkestoisia ihmiskokeita. Varastojen ei pitäisi ihan näin tyhjilleen mennä.
Voimia ja jaksamista kaikille muruset. Etenkin teille muille etäsuhteissa eläville. Vahvat selviävät, sanoo Google mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti