Mihin tämä aika juoksee? Miten nuo lapset kasvavatkaan niin nopeasti? Eikö olekin suoraan keski-ikäisen suusta?
Sitä vaan alkaa oikeasti tajuamaan vasta tässä iässä, että ajan käsite muuttuu koko ajan. Aika oikeasti kuluu nopeammin kuin silloin, kun sitä oli nuori tai lapsi. Silloin yksi kesäkin tuntui kestävän ikuisuuden.
Nyt huomaan ajattelevani, että vuosi mennä suhahtaa niin nopeasti, että hädin tuskin ehtii pysähtymään ja nauttimaan näistä alati vaihtuvista vuodenajoista. Sitä ei puksuta eteenpäin kuin höyryjuna vaan enemmänkin kiitää kuin Shinkansen, Japanin sähkömagnetismiin perustuva superjuna, jonka maksiminopeusennätys lienee jo yli 600km/h..Välillä minusta tuntuu, että haluaisin olla se höyryjuna..tai edes Pendolino tai Intercity..
Meidän ajassamme on jotain järkyttävän hektistä. Kaikki tämä reaaliaikainen tavoitettavuus ja tiedon jatkuva tulva ja seuraamisen velvoitteet saati vastaamisen vaatimukset ovat tehneet työelämästä yhtä kaaosta. Kaiken tietomäärän käsittely & jatkotyöstäminen vie valtaosan ajasta. Saati palavereissa istuminen. Milloin tehdään niitä oikeita töitä?
Muistan ajan jolloin joskus ehti työkavereiden kanssa istumaan kahville, nyt nekin napataan lennossa mukaan, kun kiitää palaverista toiseen. Tai nautitaan koneen ääressä (useimmiten kylmänä), kun puhelut ja avokonttorin kakofonia katkovat keskittymistä. Unohtuuhan se kuppi silloin siihen pöydän kulmalle varmasti. Hyvä kun muistaa hakea edes sitä kahvia..Ei se ihme ole, että sitä toisinaan jää ns. työmoodi päälle, kun ryntäilee koko ajan jonnekin. Kotimatkallakin hoitaa vastaamattomia puheluita ja liikennevaloissa lukee lukemattomia sähköposteja tai kuittailee päivän aikana tulleita mese- ja whatsapp-viestejä. Koska asiakkaat ovat joka tuutissa. Myös somessa. Mikään ei ole enää pyhää. Ja jos et vastaa, niin jo tulee uutta kysymästä seuraavana päivänä tai kuittailuja siitä, ettei saada kiinni..Saati se oma huono omatunto, joka alkaa soimata, kun sähköpostissa keikkuu vino pino avaamattomia viestejä..Eikö olisi ihana palata aikaan, jolloin saattoi lähettää huoletta faksin ja odotella vastausta parikin päivää ilman, että siitä piti ottaa stressiä? Ei ollut sähköposteja eikä älypuhelimia. Jos puhuit jonkun kanssa, niin toinen odotti vuoroaan ja yritti myöhemmin uudelleen. Jos asia oli vielä ajankohtainen. Aikaa säästyi aika lailla moneen olennaiseen..Onkohan kukaan koskaan laskenut kuinka paljon meiltä kaikilta työssä käyviltä kuluu turhaa aikaa kaiken tämän tiedon käsittelemiseen ja tavoitettuna olemiseen? Saati siihen, että jokainen meistä multitaskaa miljoonaa asiaa samanaikaisesti ja keskittyminen on kateissa kaikista niistä..Nimímerkillä quilty as charged..
Sähköjänis. Se lienee lempinimenikin nykyisin. Jonkin sortin ADHD meille kaikille tässä ajassa työssä käyville kehittyy. Enkä ihmettele. Surinaa kuuluu välillä omissa korvakäytävissäkin.
Oikeastaan minun ei pitänyt avautua lainkaan tällaisesta aiheesta tänään, mutta sattui sangen hektinen maanantai olemaan kyseessä..Esimieskin totesi, että nyt tiedät mitä tarkoitetaan maanantai-syndroomalla..En tiedä olisinko halunnut tietää,että tälle löytyy tautiluokitus ja diagnoosi. Toisaalta kaikkeen on olemassa lääkkeet. Ja vaihtoehdot. Voisihan sitä vaikka lotota..Tai myisi koko omaisuutensa ja jättäisi kaiken taakseen ja tekisi jotain hyggeä. Tai slowta. En lainkaan ihmettele miksi ne ovat trendikkäitä juuri nyt. Tai miksi saamme lukea totaalisen suunnanmuutoksen tehneistä uraihmisistä. Miksi luovutaan hyvästä asemasta ja statuksesta? Siksi, että elämässä on muutakin. Jotain merkityksellisempää. Kuin sähköjäniksenä oleminen.
Kelailin tänään (missäs muualla kuin wc.ssä istuessani) mitkä ne lääkkeet tässä hektisessä arjessa sitten oikein voisivat olla. Lottovoitosta ja kaiken jättämisestä haaveilun lisäksi? Mitä oikeasti konkreettista me oravanpyörässä henki hieverissä juoksevat urahamsterit voisimme tehdä?
Tässä minun selviytymisohje. Angstiin ja maanantai-syndroomia varten.
Päivien laskeminen. Kun on aina jotain ihanaa mitä odottaa tulevaksi, niin ne hieman kurjemmatkin tunnit tai päivät tai kuukaudet siinä välissä kestää. Tee välietappeja. Kolme yötä rakkaan näkemiseen. Kuukausi yhteiseen lomaan. 2,5kk vappuun (ja siitähän alkaa jo kesä, eikö?) Ja niin edelleen. Jos ei ole tai et keksi mitään ihanaa mihin laskea päiviä, sovi vaikka yhteisestä illanvietosta ystävien kanssa. Järjestä niitä wow-hetkiä. Tiedän - tämä ei täysin istu tähän carpe diem -aikaan, mutta toimii. Etenkin silloin, kun niihin kaikkiin elämän hetkiin ei vaan jaksa tarttua..Tai nauttia niistä carpe diem -hengessä ;)
Muistelu. Kaiken ihanan kaivelu muistiluun kätköistä. Mistä ilahduin viimeksi? Milloin olinkaan todella onnellinen tai milloin nauroin vedet silmistä valuen. Millainen olikaan edellinen loma ja mitä kaikkea ihanaa olenkaan ehtinyt jo kokea ja tehdä. Yksin tai yhdessä rakkaimpieni kanssa. Väkisin muuten hauskat ja ihanat muistot nostattavat hymyn kasvoille ja aurinko paistaa harmaanakin päivänä.
Ilahduta itseäsi ja/tai ystävää/vanhaa sukulaista, joko järjestämällä jonkun pienen yllätyksen tai vaikka soittamalla iäkkäälle sukulaiselle, joka ilahtuu taatusti jo pelkästään siitä, että muistat heitä soitollasi. Tee päivän hyvätyö. Avaa ovi kollegalle. Keitä kahvit juotujen tilalle. Osta kukkia kotiin tai yllätä puolisosi hieronnalla, pienellä lahjalla tai vaikkapa vain halauksilla ja pusuilla. Juhlista arkea hakemalla ex tempore kiinalaista tai muuta noutoruokaa. Helpotat muuten samalla arkeasi, kun ei tarvitse laittaa sitä ruokaa..
Itsensä hemmottelu. Jos olet varoissasi, käytä rahaa "surutta". Osta uudet kengät. Tai laukku. Varaa matka. Tai hemmottele itseäsi hoidoin. Jos et ole varoissasi, hemmottele itseäsi aineettomilla asioilla. Kuten tekemällä jalkahoidon itsellesi. Sytytellen kynttilöitä, käpertyen vällyjen väliin suklaan ja hyvän kirjan kanssa. Sulkemalla puhelimen ja somen..Hyggeilemällä kotona. Mieluiten oman kullan kainalossa toisianne silmiin tuijotellen. Tai tantra-seksin pariin paneutuen..
Maailma on loppujen lopuksi mieletön kattaus valintoja. Jos nämä kaikki keksii "nopean vessa-asian" aikana, niin entä silloin, kun oikeasti laskee kierroksia ja palauttelee itsensä adhd-moodista normaalille tasolle? Olen nyt jo paljon rauhallisempi. Taidan ilahduttaa itseäni ja ystävääni ja tartun pian luuriin. Suklaa sulaakin jo suussani..
Ihanaa ja toivottavasti nautinnollista viikkoa kaikille rakkaat <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti