Muistatko vielä sen hetken, kun silmiesi loisteen kirkkautta ei himmentänyt mikään? Kuinka eletyn elämän uurteet olivat kaikki vasta tulossa? Kuinka huoleton, mahdollisuuksia täynnä olevan elämän kutkutteleva odotus kupli rinnassasi? Kuinka aikaa riitti haaveiluun, lorvimiseen, juoruiluun ja hengailuun ystävien kanssa? Kuinka ehdit jo alkukesän kukkeimpina hetkinä kiinnittää huomiosi vaalean vihreänä hehkuvaan luontoon - sen pursuilevaan kauneuteen tai taivaan korkeassa sinessä auringon kanssa kilpaa kirkuvien pääskysten leikkiin?
Nuoruus, vapaus, huolettomuus. Valkoisen lakin päähän painaminen. Se pakahduttavan kipristelevä onnentunne- Niin täynnä, että se suorastaan pursuilee yli äyräiden. Siltä minusta ainakin silloin tuntui.
Elämän pituinen matka vasta alussa. Kuin synonyymi alkukesälle. Jään peilaamaan tätä kaikkeutta tämän liian kiivaasti ohikiitävää elämänvaihetta vasten. Kun ei ehdi oikein pysähtyä, eikä tarttua, ei nauttia, kun ei oikein edes tahdo ymmärtää, että tämä kesä tuli taas liian varkain ja se on yhtä pian taas ohi, jos en ehdi jarruttaa edes hetken. Miten tästä tulikin tällaista? Olenko ehtinyt nauttia elämästäni tarpeeksi? Ehtisinkö nyt?
Muistan sen lakkipäisen naisen alun. Sen tunteen juuri sinä päivänä. Pystyn palauttamaan jopa sen päivän kuumuuden, ihmiset, juhlinnan keskipisteenä olemisen hekuman. Kiitollisuuden, jännityksen, lupauksen jostain isommasta, uudesta.
Mitä sanoisin sille tytölle, jos hänet nyt tapaisin? Mitä ohjeita antaisin? Kuinka valmentaisin häntä paremmin kohtaamaan vastaan tulevan?
Juuri nyt sanoisin hänelle:
"Sinulla ei ole niin kiire. Ehdit kyllä. Pysähdy välillä miettimään, ajattelemaan eikä parin askeleen taaksepäinkään ottaminen ole haitallista. Joskus kannattaa seisahtua tien haaraan ennen kuin valitsee.
Usko itseesi ja unelmiisi. Älä anna kenenkään lannistaa itseäsi tai kävellä ylitsesi. Äläkä luovu unelmistasi kenenkään tähden. Ole rohkea.
Älä satuta tietoisesti - älä itseäsi äläkä muita. Hyvä lisää hyvää. Ystävällisyys ei maksa mitään. Kun keskityt enemmän siihen mitä sinulla on kuin siihen mitä sinulta puuttuu, tulet paljon onnellisemmaksi.
Sinulla on kaksi korvaa ja yksi s'uu tarkoituksella, joten kuuntele enemmän kuin puhut. Opit enemmän etkä ole niin ärsyttävä.
Odota rauhassa oikeaa - miestä, hetkeä, ajankohtaa, suuntaa, uraa, paikkaasi. Löydät sen kyllä.
Muista nauttia. Kaikista matkasi vaiheista. Pimeyden jälkeen koittaa valo, surun jälkeen löytyy aina myös ilo. Älä murehdi niin paljon kaikkea. Se on hukkaan heitettyä aikaa.
Elä, koe, nauti."
Mitä sinä sanoisit? Mitä ohjeita antaisit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti