Suden hetki - ajatuksia aamuyön tunteina
Taas täällä. Heräät kesken unien aamuyön tunteina ja aivot käyvät jo valppaina - kierroksilla. Ei tule uni enää silmään. Tiedät, että sitten päivällä väsyttää ja harmittaa jo valmiiksi. Onko tuttua?
En tiedä kumpiko on ärsyttävämpää - se, ettei saa unta vai se, että herää siinä 2-5 välillä ja valvoo joko aamuun asti tai ainakin monta tuntia ja just siinä ennen kellonsoittoa nukahtaa uudelleen…vain herätäkseen umpiväsyneenä.
Niin - stressihän tämän tekee. On vaan liian paljon kaikkea - niin päivissä kuin illoissa. Eikä siinä mitään, kun ei tule tavaksi.
Päätin, että ihan huvin vuoksi kirjaan näitä ajatuksiani ylös mitä tässä hetkessä pyörii päässä.
4.35 Ensimmäiseksi katson kelloa. Oi ei. Se on vasta niin vähän. Lasken kauanko olen ehtinyt nukkua. 5 ja puoli tuntia. Okei, hyvä. Lääkäreiden mukaan sekin riittää palauttamaan ja puhdistamaan aivojen kuonaa. Sitähän riittää. Muuallakin. Pitää mennä pissalle. Jaksanko nousta. Yrittäisinkö jatkaa unta. Menen kuitenkin. En sytytä valoja. Yksi verho on takapihalle jäänyt auki. Näen, että tuulee, kun puut heiluvat kovasti. Taitaa sataakin. Otan korvatulpan pois. Kyllä. Kamala sade.
Menen takaisin sänkyyn. Pyörin. Käännän kylkeä. Onkohan.ne mustat housut muuten pesussa? Pitää laittaa aamulla laukkuun ja ottaa mukaan. Ilmoitan aamulla sinne, etten ehdi siihen yhteen digi-koulutukseen - minullahan on pari muutakin siinä päällekkäin. No sen kasin palaverin voin aloittaa autossa, kun heitän tyttären kouluun. Muuten siihen ysin palaveriin en ole valmistautunut mitenkään. Ei voi mitään. Keksin jotain. Sanon vaikka, että on ollut niin kiire. Sehän on tottakin. Laitan silmät kiinni. Noin. Nyt ne tuli käsiteltyä. Vedän peiton pään yli. Auttaisiko se.
Ai niin. Se tarjous mitä illalla tein, siihen täytyy lisätä se yksi dia mukaan. Ja hinnat vielä tarkistaa. Olikohan muuten kaikki? Unohdin muuten vahvistaa sen ratsastustunnin. Teenpä senkin aamulla. Tarkista kuitenkin vielä kalenteri, ettei ole mitään päällekkäistä.
Pitäisköhän kirjoittaa blogi tästä? Onko tämä nyt se suden tunti? Vai mikä sen nimi on. Pitääkö tarkistaa Googlesta?
5.02 Emmin. Jos tartun puhelimeen, tämä yö on menetetty. Toisaalta - on perjantai. Huomenna saa nukkua. Muutenkin silmäpussit on jo polvissa. Eihän ole asiakaspalavereja - ei. Hyvä, ”helpompi” päivä luvassa. Piti tarkistaa. Se onkin suden hetki.
Oi ei. Niin ikävä Balille. Kesään. Kreikkaan. Oi - oliko tällainenkin reissu toissa talvena? Selaan kuvia kännykästä. Pitkään. Yritän etsiä suden hetkeen kuvaa. Kuutamo? Ei. Eikö mitään pimeää? Vain toinen toistaan upeimpia auringonlaskuja. Ei ne sovi. Haa - otan kellosta kuvan. Tästä hetkestä. Näköjään jo yli viisi.
Laitan hetkeksi kännykän pois. Nukuttaa hieman. Toisaalta ajatukseni ovat jo siinä blogitekstissä. Katosikohan se kokonaan jonnekin bittiavaruuteen? Onpa ihanaa olla viikonloppuna taas koko jengi koolla, kun juhlitaan bonus-tyttären täysikäisyyttä. Pitää lähteä asemalle ajoissa, jotta ehtii ostaa junaan jotain eväitä. Onneksi ehdin siellä tehdä vielä töitä. Ei tarvitse ajaa. Koskahan muuten talvirenkaat pitää vaihtaa? Millainenhan syksyn keli tästä vielä muodostuu? Toisaalta ei sitä ehdi täyden kalenterin kanssa kauheasti ihmetellä. Tässä mennään vauhdilla.
5.59 Nyt ei enää ovikoriste kolise. Tuuli on tyyntymässä? Jos nyt nousisin, ehtisin lenkille tai happikävelylle ennen kuin pitää mennä suihkuun. Lotinaa. Pimeää. Ei huvita. Nousen kirjoittamaan tämän loppuun oikealle koneelle. Saan lisättyä sen kellon kuvankin. Tämä oli nyt tällainen yö. Ei kun kahvinkeittoon. Pikkasen sydän tykyttää kyllä. Näillä mennään
TGIF.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti